Kiitos kaikille tsemppisanoista! Yritän silloin tällöin näitä tehtäviä tänne latailla. Niiden tekeminen on ihan kivaa puuhaa ja minulle hyvin sopivaa vapaaehtoishommaa. Jos niille on jossain päin maailmaa käyttöä, olen tosi iloinen!
Meidän yksikkömme 4-11 -vuotiaat kävivät viime viikolla metsäretkellä. Yritämme päästä metsään kahdesti vuodessa, sillä luonto on lähellä sydäntämme. Se oli minun viimeinen opetuskertani. Suunnittelimme aktiviteetit yhdessä opekolleegan kanssa, ja retki meni oikein kivasti.
Eväspaikaksi löytyi metsästä komea kaatunut puunrunko. Lasten istuessa välipalalla kolleega luki heille Iltasatu.orgissa saatavilla olevan sadun Maami Mustikka. Olin etukäteen pyytänyt Iltasatu.orgista lupaa tulostaa ja muokata heidän satujaan opetuskäyttöön. Suomi-kouluaktiiveja itsekin, Iltasatulaiset antoivat ystävällisesti luvanmolempiin. Iltasatuja saa siis tulostaa Suomi-koululaisille luettaviksi!
Olin kopioinut tekstin eri tiedostoon ja kuvat erikseen. Kuvat pienensin hyvin pieniksi ja kävelin näyttämässä niitä lapsille sadun edetessä. Tämä siksi, ettei meillä ollut mukana esimerkiksi tablettia, jolta sadun olisi voinut suoraan lukea. Tarkoitukseni oli tuoda lasten maistettaviksi mustikoita, mutta muiden viikko-ostosten lomassa ne unohtuivat kauppaan! Lapset kuuntelivat kuitenkin sympaattisen sadun mielenkiinnolla ilman mustikoitakin.
Eväiden jälkeen oli aika leikkiä puuhippaa. Siinä kaikki etsiytyvät aluksi jonkin puun luo turvaan – jokaiselle täytyy löytyä oma puu. Hippa huutaa: ”Talo palaa, pakko vaihtaa!”, jolloin leikkijät vaihtavat juosten puita. Jos joku puu on jo varattu, pitää löytää toinen ennen kuin hippa saa kiinni. Kiinni jääneet ovat seuraavilla kerroilla hipan apuna, kunnes vain yksi on jäljellä.
Retken lopuksi etsimme vielä metsästä suurinta tammenterhoa, punaisinta lehteä, pisintä keppiä ja muita aarteita. Löydöksiä vertailtiin ja mittailtiin huolella. Kolleega keräsi mukaan kauneimpia lehtiä seuraavan viikon askartelua varten.
Metsäretken jälkeen voi olla hyvä tilaisuus kertailla metsän eläinten nimiä. Tein sitä varten paketillisen tehtäviä n. nelivuotiaista kymmenvuotiaisiin. Niissä tehotarkastelun alle pääsee 24 tuttua suomalaisen metsän eläintä. Osa tehtävistä soveltuu toiminnallisempaan opetukseen, osa on pulpettihommia ja osa pohjustaa yhteistä jutustelua eläimistä. Kaikkia tehtäviä ei missään nimessä ole tarkoitettu tehtäväksi missään ryhmässä, vaan ajatuksena on että eri vaikeustasoista voi valita juuri omalle ryhmälle sopivavasti haastetta!
Pienimmille olisi tarjolla nimeämis-, piirustus- ja väritystehtävä:
Pienille sopii myöskin vertailutehtävä, jossa opettaja piilottaa rivi kerrallaan etukäteen leikkaamansa eläinlaput luokkaan. Rivin kortit etsitään luokasta, tuodaan pöydälle ja järjestetään suuruusjärjestykseen. Samalla tulee harjoiteltua mukavasti komparatiivia sekä superlatiivia: Onko hirvi suurempi kuin kärpänen? Mikä on näistä eläimistä suurin? Entä pienin? Kun rivi on järjestetty, ope piilottaa seuraavan rivin. Lapset voivat odottaa vaikka pöydän alla silmät kiinni opettajan laulaessa Oravan pesässä -laulua, pikkuoravina pesässän talven tiuskulta suojassa. Kun laulu loppuu, aurinko tulee esiin ja oravanpoikaset voivat lähteä etsimään piilotettuja kortteja. Jos laulu on tuttu, lapset voivat laulaa itse mukana ”pesässään”.
Vähän isompien kanssa voisi kokeilla eläinkorttien etsintäkilpailua luokassa. Ope leikkaa 12 tai 24 korttia (riippuen ryhmän lähtötasosta) ja piilottaa ne luokkaan. Lapset etsivät kortteja ja kirjoittavat löytämiensä eläinten nimet muistiin. Voittaja on se, joka löytää eniten eläimiä ja muistaa niiden nimet. Tehtävässä voidaan ryhmästä riippuen käytätä joko näitä kortteja:
Tai näitä:
Tai sitten näitä:
Pisteitä ei välttämättä saa löydetyistä korteista, vaan oikein kirjoitetuista eläinten nimistä. Jos eläin on oikea mutta nimi väärin kirjoitettu, saa siitä yhden pisteen sijaan puolikkaan pisteen. Tehtävää (esim. viimeistä versiota) voidaan vaikeuttaa siten, että eläimen nimi painetaan mieleen, kiiruhdetaan takaisin sovittuun kirjoituspaikkaan (esim. omaan pulpettiin) ja kirjoitetaan se muistiin vasta siellä. Tehtävän voi tehdä yksittäin, pareittain tai vaikka kahtena joukkueena, jolloin joukkueesta yksi voi toimia kirjurina. Muut käyvät kuiskaamassa hänelle löytämiensä eläinten nimiä.
Kilpailua voi tietysti soveltaa ihan pienimmille siten, että tehtävänä on löytää mahdollisimman monta korttia luokasta.
Jos luokkaan ei helposti voi piilottaa kortteja, voidaan eläinten nimiä kerrata yhdessä pöydän ääressä. Opettajan irti leikkaamat eläinkortit asetellaan yhdessä oikeisiin kohtiin alustalle:
Jos tehtävä on kovin vaikea, sitä voi helpottaa tulostamalla eläinkorteista sen version, jossa on eläinten nimet mukana.
Yksilötyöskentelyyn pulpetin äärellä sopii yhdistelytehtävä:
Vähän vaikeampaan versioon täytyy ensin täydentää vokaalit:
Miltäs näyttää, löytyykö paketista teidän suomikoululaisille soveltuvia tehtäviä? Jos kiinnostaa, koko nippu löytyy PDF-muodossa tästä:
Eriytettyjä metsän eläimet -tehtäviä
Materiaalia saa vapaasti käyttää opetustarkoituksessa. Levittäminen on myös sallittu, kunhan sivuilta ei poisteta himmeätä blogisigneeraustani. Kaupallinen käyttö tai levitys ei tietenkään ole sallittu.
Olisi kiva kuulla, miten lapset viihtyivät tehtävien parissa. Semminkin, kun minulla ei ole enää omaa ”koekaniiniryhmää”, jolla ideoiden toimivuutta testailla!
Suomi-koulussa 