Kategoria(t): Yleinen

Eikun se olikin siinä

Harmittaa, ryhmä meni alta.

Suomi-koulun budjetti on niin tiukka, että että useamman lapsen poisjäänti viime hetkellä voi peruuttaa kokonaisen ryhmän. Näin juuri meille kävi tällä viikolla. Minun ryhmäni jouduttiin hajottamaan, kun parin lapsen osallistuminen peruttiin aivan viime hetkellä.

Olen pettynyt siksi, että kuukauden huolellinen valmistelutyö valui hiekkaan. Ja siksi, että luokassa iloisten nappisilmien kanssa viime viikolla oli niin mukavaa.

Koska tämä 2017 on Suomi-koululla erityinen. Koska tykkään kokeilla, suunnitella ja ohjata lapsia. Koska minulla oli niin paljon ideoita.

Koulun suuntaan en kanna minkäänlaista kaunaa ryhmän lopettamisesta, tietenkään. Olimme sopineet, että jos yksi ryhmä peruuntuu, minä astun syrjään.

Omat lapseni ovat kahdessa muussa yksikköni ryhmässä ja kokemuksesta tiedän, etten mahdu samaan luokkahuoneeseen heidän kanssaan! Tai siis he minun…

Lisäksi perheemme on muuttamassa ensi kesänä Sveitsistä pois, siinä missä opekolleegat pystyvät ehkä sitoutumaan pidempään. Oppilaslistan lyhetessä äkillisesti oli siis selvää, että minä lähden.

Silti olen tietysti hiukan allapäin. Mais c’est la vie. Elämä on laiffii!

Minulla on loka-marraskuu kirjoitustöitä, mutta katsotaan, jos saisin kuitenkin joitain laatimiani alakouluikäisten kirjoitusmateriaaleja tänne jakoon jossain välissä.

Entistä heterogeenisempiä ryhmiä ohjaamaan jäävät opekolleegat varmaan keksisivät käyttöä niille, ja ehkä muissakin Suomi-kouluissa voisi olla niistä iloa?

Jos teillä siis olisi tarvetta eriytetyille, luoville S2-kirjoitusharjoituksille, huikkaathan heti hep!

Katsotaan, koska pettymys haihtuu sen verran, että toimeen on taas kiva ryhtyä

Tällä kertaa vapaaehtoispohjalta.

Mainokset
Kategoria(t): Yleinen

Työrauhaa osa 1: Luokan säännöt leikkien

Meidän Suomi-koulutuntimme alkavat torstai-iltapäivisin kello 16 jälkeen. Tässä vaiheessa viikkoa niin pienet kuin isommatkin koululaiset ovat väistämättä melko väsyneitä. Toiminnallinen oppiminen ja projektityöskentely on koko koulussa tärkeässä roolissa, mutta silti meno voi joskus olla hiukan levotonta.

Yhteishenki meillä suomikoululaisten kesken on oikein hyvä. Kaikki tulevat hienosti toimeen, kukaan ei härnää eikä kiusoittele ketään. Lapset saattavat kuitenkin hyväntuulisesti unohtua höpöttelemään tai lähteä kesken kaiken haahuilemaan ympäri luokkaa huolimatta siitä, että liikunnalle ja toiminnalle on joka tunnilla varattu reilusti aikaa. Keskittyminen esimerkiksi kirjatehtäviin on usein vaikeaa.

Työrauhan ylläpitämisessä tärkeintä on tietenkin se, että lapset tuntevat ryhmän säännöt. Viime vuonna toistelin yhtä sääntöä: opettajaa oli kuunneltava. Se tarkoitti meillä sitä, että kun ope puhui, kukaan muu ei puhunut.

Lapset ymmärsivät asian pienen harjoituksen kautta: käskin kaikkia kertomaan yhteen ääneen, mitä tekevät viikonloppuisin. Sitten kysyin lapsilta, miten kukin kaveri viettää viikonloppua. Huomasimme, että kun kaikki puhuivat yhteen ääneen, kukaan ei kuullut toista. Opettajaa oli siis kuunneltava hiljaa. Tämän tärkeimmän säännön noudattamista valvottiin liikennevalojen avulla.

Kaikki aloittivat liikennevaloissa vihreällä, joutuivat oranssille jos häiritsivät työrauhaa, ja punaiselle jos eivät varoituksesta huolimatta lopettaneet. Tunnin lopussa lähetin kotiin liikennevalolapun kertomaan vanhemmille, miten meni. Jos kotiin lähti oranssi tai punainen liikennevalolappu, täsmensin lapussa lyhyesti mitä häiritsevää tunnilla oli tapahtunut. Vihreästä ja keltaisesta valosta sai rastin listaan. Viidestä rastista eli viiden viikon hyvin sujuneesta Suomi-koulutyöstä sai palkinnoksi saippuakuplia tai Pokémon-kortin.

Liikennevalomenetelmä toimi kohtalaisesti. Kahdessa eri ryhmässä sitä käytettyäni olen kuitenkin sitä mieltä, että se saattaa levottomien oppilaiden kohdalla toimia itseään vastaan. Kun kaikki näkevät toistensa valot, lapsi saattaa nähdäkseni juuttua levottomaan rooliin sen sijaan, että saisi tukea kurssinsa korjaamiseen. Lapsi leimautuu herkästi siksi tyypiksi, jolla on aina oransseja ja punaisia valoja, ja jatkaa häiritsevää käytöstä tunnista toiseen.

Toinen ongelma oli minun menetelmässäni se, että koska oranssilla sai kuitenkin vielä rastin listaan, sai aina oranssilla menevä samat palkinnot kuin aina vihreällä menevä. Hän saattoi ikään kuin käyttää häröilykiintiönsä joka tunnilla, ja levittää levottomuutta muihinkin – tullen silti palkituksi aivan samoin, kuin aina moitteettomasti käyttäytyvät lapset. Tällaisiakin taktikoijia ryhmistäni on löytynyt.

Kolmas ongelma oli se, että epäilen joidenkin lasten heittäneen vanhemmille tarkoitetut oranssit tai punaiset liikennevalolappunsa roskiin matkalla luokasta ulko-ovelle. Tieto työrauhaongelmista ei siis välttämättä aina tavoittanut vanhempia, jotka olisivat usein halunneet auttaa.

Liikennevalomallin tuunaamisen sijaan ajattelin tämän lukuvuoden alussa kokeilla jotain muuta, ehkä vähän positiivisempaa työrauhamenetelmää. Pinterest ja englanninkieliset opeblogit ovat pullollaan luovia ideoita hakusanoilla ‘classroom management’. Niistä voisin kirjoittaa lisää myöhemmin. Nyt esittelen uunituoreet meidän ryhmämme säännöt ja sekä pari leikkiä ja harjoitusta niiden mieleenpainamiseen.

Jos säännöt tehtäisiin aktiivisen oppimisen ihanteen mukaisesti, lapset laatisivat ne itse. En kuitenkaan oikein osaa kuvitella, että ryhmäläiseni juuri innostuisivat sääntöjen laatimisesta. Lisäksi emme voi tehdä isokokoista yhteistä julistetta ”lainaluokkaan”.

Ajattelin kuitenkin aktivoida lapsia pohtimaan aiempia kokemuksiaan pyytämällä heitä kertomaan, minkälaisia sääntöjä heidän omissa luokkahuoneissaan on käytössä. Eri luokkien säännöt listataan, niitä vertaillaan ja lasketaan sitten, montako tuttua sääntöä Suomi-koululuokkamme uusista säännöistä löytyy.

Uudet sääntömme ovat tässä:

Slide2

Luettuamme säännöt vuorotellen käymme läpi uudet sanat (mitä tarkoittaa ’haahuilla’?). Sitten katsomme yhdessä, onko Suomi-koulun sääntöjen joukossa sellaisia, joita lasten omien luokkien säännöissä ei ole listattu. Mietitään, miksi kyseinen sääntö on Suomi-koululla käytössä, ja miten se vaikuttaa luokan työrauhaan.

Seuraavaksi katsellaan rauhassa eläinkuvia sääntöjen vieressä ja mietitään, miten niistä kukin liittyy viereiseen sääntöön.

Pyydän lapsia viittaamaan, jos heillä on mielestään hyvä muisti. Haastan heidät sitten painamaan mieleensä säännöt ja niihin liittyvät eläimet kertomalla, että pidämme pian pienen kilpailun siitä, kuka muistaa parhaiten säännöt ja mikä eläin mihinkin sääntöön liittyy.

Seuraavaksi jaan lapsille tarkemmat säännöt tulostettuina käteen (tai ehkä tämän aika on vasta seuraavalla oppitunnilla?):

Slide1

Luetaan säännöt vuorotellen ja selvitetään vieraiden sanojen merkitykset. Sitten on aika leikkiä! Harjoittelemme muistikilpailua varten näin:

Kukin esittää vuorollaan rikkovansa jotakuta säännöistä, toiset arvailevat mitä. Näin lapset alkavat hahmottaa, mitä ei-toivottu toiminta käytännössä näyttää ja kuulostaa.

Kun sääntöihin on näin tutustuttu leikkien, muistitestiin valmentautumista voidaan jatkaa muistipelin avulla:

Slide3
Muistipelikortit kannattaa tulostaa erikseen paksummalle piirustuspaperille, jotta niistä ei näkyisi läpi.

Muistipeli on ikään kuin kaksinkertainen: on muistettava korttien paikat JA sääntöjen piilotetut avainsanat. Sääntöjen muistamista helpottavat Worksheetjunkien söpöt eläinpiirrokset (saatavilla opetuskäyttöön ilmaiseksi täältä). Tarkoitus on kääntää kortit, täydentää lauseet ääneen ja pelata näin peli loppuun pareittain.

Tunnin lopussa tai seuraavalla tunnilla on sitten kilpailun aika. Opettaja valitsee ryhmän tasolle sopivimman kertaustehtävän. Tehtävät voidaan myös eriyttää, jos lasten suomen kielen lähtötasossa on isoja eroja. Sitten katsotaan, kuka saa muistitestistä täydet pisteet!

Tämän luokan säännöt ja sääntötehtävä
Yhdistä sääntö ja kuva

Slide4

Ne koskevat
Tämä tehtäväversio on tarkoitettu vain vanhimmille suomikoululaisille, jotka tuntevat säännöt jo hyvin

Kisan voittaja voi vaikka valita soittolistalta biisin, jonka tahtiin kaikki jorailevat villisti ennen kotiinlähtöä. Hyvä me! Jos voittajia on useampia, opettaja voi valita kappaleen, ja tanssihetki on palkinto kaikille hyvin tehdystä työstä. Kaikille jaettavien kunniakirjojen lisäksi täydet pisteet saaneille voi mielestäni harkita ihan pientä tavarapalkintoa. Ovathan työrauhaa ylläpitävät säännöt vuoden ehkä jopa tärkein oppi!

Slide11
Kunniakirjasta on omat versiot niin Suomi-kouluun kuin perusopetukseenkin, sekä täydet pisteet saaneille ja hyvät pisteet saaneille (eli muille kuin täysien pisteiden suoriutujille).

Seuraavalla kerralla sääntöjä voidaan kerrata katsomalla joko muistipelikortteja tai tekemällä jokin kertausta varten säästetty tehtävä. Jatkossa jos ja kun sääntöjä rikotaan, opettaja voi muistuttaa rikkuria vilauttamalla eläinkokorttia. Muistutuksen voi myös livauttaa pienen muistipelikortin muodossa pulpetille, jolloin muistuttamisesta ei synny suurta numeroa. Tunnin lopussa kortit kerätään talteen. Lapset jotka eivät saaneet yhtään muistutusta tai paransivat paljon viime kerrasta, huomioidaan näyttävästi.

Eläinkortit ovat ikään kuin luokan hauska oma salakieli. Salakielellä kommunikoitaessa ei toivottavasti tarvitse toistella samoja kieltolauseita läpi tunnin, tunnista toiseen. Toivotaan ainakin, että sääntöihin leikkien tutustuminen auttaa niiden mieleen palauttamisessa jatkossakin!

Luuletko, että meidän luokkamme säännöt voisivat toimia teillä? Koko materiaali löytyy PDF-muodossa tästä:

Säännöt tutuiksi leikkien

Materiaalin käyttö ja levitys opetustarkoituksessa on sallittu, kunhan himmeätä blogisigneeraustani ei sivuilta poisteta.

Rauhallista Suomi-kouluvuotta!

 

Kategoria(t): Yleinen

Kirjoitan suomea: Kaikki minusta -tehtävät

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, tämän vuoden taitopainopiste Suomi-kouluopetuksessani on kirjoittaminen. Olen itse kirjoittamisen aikuisopiskelija ja aika kranttu lasten kirjoitustehtävien suhteen. Koska kivoja ja motivoivia tehtäviä on Kielikarhu-kirjoistakin mielestäni melko vaikea löytää, päätin tehdä vuoden varrelle omat tehtävät.

Ryhmäni 7-12 -vuotiaiden kirjoitustaidossa on suuria eroja. Ryhmässäni ovat käytössä Kielikarhun toisen, kolmannen ja viidennen luokan kirjat. Oppilaiden joukossa on yksi erittäin taitava kirjoittaja, mutta myös lapsia, joilla on suuria vaikeuksia kirjoittaa suomea – sekä muutama siltä väliltä. Kirjoitustehtävät on siis välttämättä eriytettävä.

Kokeilin eriyttämistä lukuvuoden ensimmäisten Kaikki minusta -tehtävien suunnnittelussa. Tein tästä tehtävästä itse asiassa neljä eri versiota: n. 4-6 -vuotiaille, n. 6-7 -vuotiaille, n. 8-9-vuotiaille sekä n. 10-12 -vuotiaille (tai vastaaville taitotasoille). Jospa naapuriryhmillekn olisi näistä iloa!

Nuorimpien suomikoululaisten Kaikki minusta -tehtävien tarkoitus on kannustaa kertomaan omasta arjesta, piirtämään ja mahdollisesti kokeilemaan lukemista ja kirjoittamista sanatasolla. Niitä voi käyttää Suomi-koulujen lisäksi myös tavallisissa varhaiskasvatus- ja perusopetusryhmissä:

Isompien Kaikki minusta -tehtävät on tarkoitettu nimenomaan Suomi-kouluille. Niiden parissa voi ystäväkirjatyyppisten lauseentäydennystehtävien lisäksi pohtia Suomea ja suomalaisia lempijuttuja.

Jos haluat käyttää tehtäviä luokassasi, ne kaikki löytyvät samasta PDF-tiedostosta:

Kaikki minusta -tehtävät 4-12 -vuotiaille suomikoululaisille PDF

Tehtäviä saa käyttää vapaasti opetuksessa. Levittäminen on myös sallittua, kunhan tehtäviä ei omita (himmeätä blogiosoitesigneeraustani ei saa tehtävistä poistaa).

Koska tarkoitus on tehdä enemmänkin kirjoitustehtäviä vuoden mittaan, mietin jonkin saisimme lasten kirjoitukset säilymään yksissä kansissa sen sijaan, että ne ajelehtisivat repun pohjalla päiväkausia rypistymässä. Olisi mukavaa, jos lapset voisivat seurata oman kirjoitustaitonsa kehittymistä silmäilemällä silloin tällöin vanhoja tehtäviään.

Ajattelin siis panostaa pehmeäkantisiin, ohuisiin kansioihin, joihin lasten kirjoitukset kerättäisiin tänä ja ehkä vielä ensi vuonnakin. Jotta kansiot houkuttelisivat kirjoittamaan, en voinut vastustaa kiusausta suunnitella niille kansilehti!

Tarkoitus on piirtää isoon laatikkoon oma kuva ja mustavalkoversiossa värittää lisäksi kehys, kynä, kumi ja Suomen lippu. Toivottavasti lapset pitävät niistä!

Kirjoitan suomeksi -kansilehti PDF (Saa käyttää opetuksessa.)

Slide1
Väriversio
Slide2
Väritettävä mustavalkoversio
Kategoria(t): Yleinen

Sadan sanan tarina

Viime vuonna painotin Suomi-kouluryhmäni opetuksessa lukemista. Tänä vuonna on tarkoitus panostaa kirjoittamiseen. Mietin myös keinoja tuoda päivänpolttavaa Suomi 100 -teemaa Suomi-kouluryhmäni arkeen.

flag-of-finland-123273_1280

Ensimmäinen nämä kaksi teemaa yhdistävä ideani on sadan sanan tarina. Ajatus syntyi Alakoulun aarreaitta -nimisen Facebook-ryhmän maanmainioita juhlavuoden opetusideoita selaillessani. Ja tuumasta toimeen!

Kirjoitustehtävän juju on yksinkertainen: 10×10 -ruudukko, johon kirjoitetaan pieni tarina niin, että yhteen ruutuun tulee aina yksi sana.

Slide3

Jos ruudukon tulostaa A4-paperille, joutuu pidemmät sanat tavuttamaan kahdelle riville ruudun sisällä. Vinkiksi siis kirjoittajille: käsiala kannattaa yrittää pitää pienenä!

Jotta tarina mahtuisi ruudukkoon eikä loppuisi ennen aikojaan, sitä olisi tietysti hyvä myös suunnitella etukäteen. Tein siis sadan sanan tarinalle oman suunnittelutehtävän, johon luonnostellaan kullekin riville kirjoitettavat tarinan elementit. Rivit ovat tietysti suuntaa-antavia, eli muutaman sanan heitto sinne tai tänne sallitaan! Jos aikaa on vähän, voidaan suunnittelu tietysti jättää väliinkin, ja käydä suoraan kirjoitushommiin.

Slide1

Omalle ryhmälleni aion alustaa suunnittelutehtävän tämän mallitehtävän avulla. Slide2

Lapsille voi olla vaikeaa hahmottaa sadan sanan tarinan pituutta ja varsinkin rakennetta. Kirjoitin siis itse vielä ruudukon, rivien ja tarinan elementtien avulla yhden pienen esimerkkitarinan, jonka voi ensin lukea ääneen ja sitten havainnollistaa tarinan rakennetta sen avulla. Tarinasta voi katsoa, miten päähenkilön, miljöön, ongelman, ratkaisuyiryktset ja ratkaisut voi tiiviiseen tekstiin kirjoittaa.

Slide5

 

Jos ketä kiinnostaa satuilla sadalla sanalla, tehtävät voit tulostaa PDF-muodossa tästä:

Suunnittele ja kirjoita sadan sanan tarina Näitä kuten muitakin blogini tehtäviä saa käyttää vapaasti opetuksessa. Niitä saa myös levittää, muttei tietenkään omia (himmeää blogisigneeraustani ei saa sivuilta poistaa).

Tämän tehtävän kanssa maistuisi muuten mainiosti yhdyssanakertaus! Jos yhdyssanat nimittäin kirjoittaa väärin, on sanoja taulukossa joko liikaa tai liian vähän – ja eihän se näin juhlavuonna tietenkään sovi!

Jos jollain siis on vinkata kätevää yhdyssanamateriaalia, kuulisin siitä mieluusti! Suunnittelen sadan sanan tarina -tuntia lokakuun alkupuolelle.

Minkälaisia Suomi 100 -aktiviteetteja muissa Suomi-koululuokissa käydään tänä syksynä läpi?