Kategoria(t): Yleinen

Minun Suomeni -videoprojekti

Viime vuonna Suomi-kouluryhmämme suurin yhteinen ponnistus oli oma Minun Suomeni -kilpailuvideo. Lapset suunnittelivat, käsikirjoittivat ja näyttelivät hauskat uutiset, jotka minä kuvasin ja editoin.

 

speaker-1804149_640
En voi käytttää suomikoululaisten kuvia blogissani. Kaikki blogin kuvituskuvat ovat Pixabaysta, jollei toisin mainita. Pixabayn kuvia voi kuka tahansa käyttää vapaasti ilman mainintaa lähteestä – mahtava resurssi myös koulutyössä!

Illan pääuutinen oli Suomen satavuotissyntymäpäivät, mutta muitakin uutisia lähetykseen mahtui. Suomi 100 -haastattelujen lomassa dinosaurukset karkailivat museoistaan, karkkia satoi taivaan täydeltä ja salmiakin myyntikielto kuohutti tunteita. Otimme siis ilon irti mahdollisuudesta yhdistää faktaa ja fiktiota!

Videon maailman-ensi-ilta oli kevätjuhlissa. Voittoa ei Suomi-koulujen omassa kilpailussa tullut, mutta projekti oli hauska ja opin itsekin paljon. Ihastuin videostyöskentelyyn niin, että suunnitelmissani on tehdä tänä vuonna lasten kanssa toinenkin video!

prehistory-2393803_640

Meidän ryhmämme uutisvideoprojekti eteni seuraavasti:

SUUNNITTELUVAIHE

  1. Koska en ollut eläessäni tehny yhtäkään videoprojektia, urakkaan ryhtyminen lapsiryhmän kanssa hieman jännitti. Joulunäytelmän ideointi oli ollut kokonaan lasten vastuulla, mutta videon ideointia en lopulta uskaltanut jättää kokonaan lapsille. Päätin ihan opejohtoisesti, että teemme videokilpailuun hauskat uutiset. Esittelin ideani lapsille. Heille se sopi, kunhan he saisivat pelleillä!
  2. Taustoitin projektia kertomalla miten tv-uutisjuttu syntyy ideoinnista käsikirjoitukseen, kuvaussuunnitteluun, kuvausjärjestelyihin, kuvaamiseen ja editointiin. Kävimme läpi keskeisintä sanastoa.
  3. Seitsemän lapsen ryhmäni jakautui kolmeen pienryhmään, jotka ideoivat kukin muutaman hauskan pikku uutisjutun.
  4. Ryhmät käsikirjoittivat uutisjuonnot ja lyhyet haastattelut.
  5. Koska meillä ei ole luokassa tietokoneita käytössämme, vein lasten käsikirjoitukset kotiin. Kirjoitin ne puhtaaksi suurikokoisella fontilla ja tulostin lunttilapuiksi (teleprompterin sijaan käytimme tyylikkäästi kaverin pitelemiä aanelosia!).
  6. Pidimme kahden uutisankkurin tehtävään koekuvaukset. Niiden pohjalta lapset äänestivät joukostaan kaksi ankkuria. Muut olisivat uutisjuttujen haastattelijoita ja haastateltavia.
  7. Ryhmät päättivät haastattelujen ja uutisvideoiden toteutuksesta. Kuka haastattelee ketä? Mitä videoinserteissä tapahtuu? Mitä lavastusta, roolipukuja ja rekvisiittaa kutakin uutisjuttua varten tarvitaan? Mistä ne saadaan?
  8. Uutisankkurit, haastattelijat ja haastateltavat harjoittelivat vuorosanojaan ja roolejaan. 

clapper-2140602_1920

TOTEUTUSVAIHE

 

  1. Kuvasin uutisankkurien juonnot. (Kamera oli omani, enkä uskaltanut päästää lapsia sitä käyttämään.)
  2. Kuvasin uutishaastattelut.
  3. Kävimme kahdessa muussa ryhmässä kuvaamassa Suomi 100 -aiheisia haastatteluja. Kaikki paitsi uutistenlukijat haastattelivat vuorollaan.
  4. Aloitin editoinnin kotona valitsemalla kustakin uutisjutusta parhaat otot ja vedin videot YouTube Editorissa järjestykseen.
  5. Suunnittelin videon alkugrafiikat, lopputekstit ja sekä Suomi 100 –grafiikat PowerPoint -kuvina. Vedin ne videonpätkien sekaan ja määritin kuinka kauan kukin kuva näkyisi videolla. Kuvia oli pakko käyttää, koska osa videokuvasta oli liian sumuista käytettäväksi (ensi kerralla investoin tripodiin!). Jätin siis videon äänen tallelle, mutta läpsäisin paikoin päälle still- kuvien ja tekstien yhdistelmiä. Kyseessä olivat siis vain yksinkertaiset PowerPoint -sommitelmat.
  6. Karsin ja leikkasin videonpätkiä niin, että koko videosta tuli (juuri ja juuri!) kilpailusäännösten mukaisesti alle kolmeminuuttinen. Leikkaaminen tapahtuu helposti Editorissa, mutta vie paljon aikaa.
  7. Lisäsin epäselviin kohtiin Editorissa tekstitykset. Editorissa videon äänenvoimakkuutta voi säätää, muttei kovin paljoa. Tämän työvaiheen olisi voinut välttää käyttämällä mikrofoneja.
  8. Lisäsin videoon YouTube Editorissa musiikit. Musiikkien valitseminen ei ole vaikeata, jos vain säilyttää listan lupaaviksi havaitsemitaan pätkistä! Kappaleiden nimet kun saattavat olla pelkkiä tiedostonimiä kuten VCK_1101993884_KM. Muutama hyvä bilebiisi pääsi häviämään, kun lisäsin ne ensin videoon ja sitten poistin, enkä löytänyt niitä enää uudelleen!
  9. Esitimme videon tykillä heijastaen Suomi-koulun kevätjuhlassa, Lapset innostuivat lopputuloksesta niin, että halusivat heti katsoa sen uudelleen!

 

Mitä voisi tehdä toisin

Jos aloittaisin nyt alusta, antaisin varmaan lapsille vielä vapaammat kädet ideoinnissa. Videonoviisina en pystynyt kuvittelemaan miten saisimme muutamassa viikossa videon kokoon, jos aihe olisi ollut kovin lennokas ja kaivannut erikoisia lavastejärjestelyjä. Koska luokkahuone oli verraten helppo naamioida uutisstudioksi (emme käyttänet juonnoissa mitään lavasteita tai rekvisiittaa – haastatteluissakin vain vähän), päädyin itse valitsemaan videon aiheen, uutiset. Se oli ehkä hivenen pelkurimaista?

Jos videota tekee koulussa, jossa aikaa ja resursseja olisi käytettävissä enemmän, voisi olla hauskaa suunnitella ja tehdä lavasteet lasten kanssa. Miksei rooliasutkin?

Koska meillä ei ole Suomi-koululla tietokoneita eikä mitään muitakaan digilaitteita, kilpailuvideon kuvaaminen ja editointi jäi kokonaan minulle. Olisi ollut hauskaa antaa lasten kokeille molempia, mutta omaa vakuuttamatonta kameraani varjelin lasten kätösiltä erittäinkin mustasukkaisesti. Editointiakaan ei oikein voi antaa kotiläksyksi!

Jos lapset olisivat osallistuneet editointiin, silloin siihen  olisi pitänyt varata monta viikkoa, sillä minultakin kolmen minuutin videon editointi vei helposti ainakin yhden viikon (vapaaehtois)työtunnit. Pääsin editoinnissa alkukankeuden jälkeen rutiiniin, jonka saavuttaminen lapsiryhmän kanssa veisi tietysti paljon enemmän aikaa.

 

Mitä projekti opetti?

Sain tästä elämäni ensimmäisestä videoprojektista itse irti todella paljon. Suomi 100 -teeman parissa työskentely oli minusta todella antoisaa. Suomalaisina uutisreporttereina lapset puhuivat Suomesta suomeksi suomalaisten kanssa. Pohdimme myös suomalaista instituutiota nimeltä iltauutiset, mutta otimme siihen oman, freesimmän tulokulman. Lasten toivon saaneen itseluottamusta suomen kirjoittajina ja puhujina sekä tietysti esiintymiseen suomeksi.

Ehkä he oppivat videonteosta myös, minkälaisten vaiheiden kautta luovaa projektia voi lähteä toteuttamaan. Ryhmässäni on YouTube-intoilijoita, jotka haaveilevat jonain päivänä omien videoiden tekemisestä. Ehkä he muistavat silloin Suomi-koulutunneilta, että videot kannattaa ensin suunnitella ja harjoitella tarkkaan – ja että editoinnissa voi pistää kreisin vaihteen päälle jos sille päälle osuu!

 

Meidän ryhmältä lähtevät isot kiitokset Suomikoulujen tuki ry:lle tilaisuudesta oppia kaikki tämä. Jos toteutatte vielä lisää koko maailmanlaajuisia projekteja, me olemme heti ekoina mukana!

 

Iltauutisissa tänäängrafiikka on meidän videostamme. Sitä ei saa siis käyttää muihin projekteihin ilman lupaa. 

 

 

 

 

Mainokset
Kategoria(t): Yleinen

Vastoinkäymisiä ja uuden kouluvuoden suunnittelua

Suomi-kouluvuotta on mukava suunnitella. Viime vuoden suunnitelmiini kuului kirjata blogiin muistiinpanoja kuukausien kuluessa. Valitettavasti elämä ei ollut näistä kunnianhimoisista kaavailuistani samaa mieltä!

Loppusyksystä minulla alkoi hurja sairastelukierre, ja oloni oli todella vetämätön koko kevään. Suomi-kouluryhmääni opetin melkein lukuvuoden loppuun, mutta blogille ei yksinkertaisesti enää liiennyt energiaa. Sairastelun syy selvisi aika dramaattiseenkin tyyliin loppukeväästä, mutta olen onnellinen että syy löytyi! Sairaus on nyt hyvässä hoidossa ja uuteen Suomi-kouluvuoteen on mukava valmistautua, kun energiaa taas on. Pidimme ensimmäisen suunnittelupalaverin viime viikolla, ja tiedossa on meillä aivan säkenöivän huikea lukuvuosi!

Yritän kirjoitella kuulumisia ja tehdä materiaaleja taas tänä vuonna kaikkien halukkaiden käyttöön. Toivotaan, että tästä vuodesta sukeutuu parempi, kuin viime vuodesta! Tosi ihanan ryhmän ainakin olen saamassa, ja työkaveritkin ovat huikean idearikkaita tyyppejä. Erittäin hyvältä siis vaikuttaa!

Terveisin Sveitsistä,
Aino