Meidän Suomi-koulutuntimme alkavat torstai-iltapäivisin kello 16 jälkeen. Tässä vaiheessa viikkoa niin pienet kuin isommatkin koululaiset ovat väistämättä melko väsyneitä. Toiminnallinen oppiminen ja projektityöskentely on koko koulussa tärkeässä roolissa, mutta silti meno voi joskus olla hiukan levotonta.
Yhteishenki meillä suomikoululaisten kesken on oikein hyvä. Kaikki tulevat hienosti toimeen, kukaan ei härnää eikä kiusoittele ketään. Lapset saattavat kuitenkin hyväntuulisesti unohtua höpöttelemään tai lähteä kesken kaiken haahuilemaan ympäri luokkaa huolimatta siitä, että liikunnalle ja toiminnalle on joka tunnilla varattu reilusti aikaa. Keskittyminen esimerkiksi kirjatehtäviin on usein vaikeaa.
Työrauhan ylläpitämisessä tärkeintä on tietenkin se, että lapset tuntevat ryhmän säännöt. Viime vuonna toistelin yhtä sääntöä: opettajaa oli kuunneltava. Se tarkoitti meillä sitä, että kun ope puhui, kukaan muu ei puhunut.
Lapset ymmärsivät asian pienen harjoituksen kautta: käskin kaikkia kertomaan yhteen ääneen, mitä tekevät viikonloppuisin. Sitten kysyin lapsilta, miten kukin kaveri viettää viikonloppua. Huomasimme, että kun kaikki puhuivat yhteen ääneen, kukaan ei kuullut toista. Opettajaa oli siis kuunneltava hiljaa. Tämän tärkeimmän säännön noudattamista valvottiin liikennevalojen avulla.
Kaikki aloittivat liikennevaloissa vihreällä, joutuivat oranssille jos häiritsivät työrauhaa, ja punaiselle jos eivät varoituksesta huolimatta lopettaneet. Tunnin lopussa lähetin kotiin liikennevalolapun kertomaan vanhemmille, miten meni. Jos kotiin lähti oranssi tai punainen liikennevalolappu, täsmensin lapussa lyhyesti mitä häiritsevää tunnilla oli tapahtunut. Vihreästä ja keltaisesta valosta sai rastin listaan. Viidestä rastista eli viiden viikon hyvin sujuneesta Suomi-koulutyöstä sai palkinnoksi saippuakuplia tai Pokémon-kortin.
Liikennevalomenetelmä toimi kohtalaisesti. Kahdessa eri ryhmässä sitä käytettyäni olen kuitenkin sitä mieltä, että se saattaa levottomien oppilaiden kohdalla toimia itseään vastaan. Kun kaikki näkevät toistensa valot, lapsi saattaa nähdäkseni juuttua levottomaan rooliin sen sijaan, että saisi tukea kurssinsa korjaamiseen. Lapsi leimautuu herkästi siksi tyypiksi, jolla on aina oransseja ja punaisia valoja, ja jatkaa häiritsevää käytöstä tunnista toiseen.
Toinen ongelma oli minun menetelmässäni se, että koska oranssilla sai kuitenkin vielä rastin listaan, sai aina oranssilla menevä samat palkinnot kuin aina vihreällä menevä. Hän saattoi ikään kuin käyttää häröilykiintiönsä joka tunnilla, ja levittää levottomuutta muihinkin – tullen silti palkituksi aivan samoin, kuin aina moitteettomasti käyttäytyvät lapset. Tällaisiakin taktikoijia ryhmistäni on löytynyt.
Kolmas ongelma oli se, että epäilen joidenkin lasten heittäneen vanhemmille tarkoitetut oranssit tai punaiset liikennevalolappunsa roskiin matkalla luokasta ulko-ovelle. Tieto työrauhaongelmista ei siis välttämättä aina tavoittanut vanhempia, jotka olisivat usein halunneet auttaa.
Liikennevalomallin tuunaamisen sijaan ajattelin tämän lukuvuoden alussa kokeilla jotain muuta, ehkä vähän positiivisempaa työrauhamenetelmää. Pinterest ja englanninkieliset opeblogit ovat pullollaan luovia ideoita hakusanoilla ‘classroom management’. Niistä voisin kirjoittaa lisää myöhemmin. Nyt esittelen uunituoreet meidän ryhmämme säännöt ja sekä pari leikkiä ja harjoitusta niiden mieleenpainamiseen.
Jos säännöt tehtäisiin aktiivisen oppimisen ihanteen mukaisesti, lapset laatisivat ne itse. En kuitenkaan oikein osaa kuvitella, että ryhmäläiseni juuri innostuisivat sääntöjen laatimisesta. Lisäksi emme voi tehdä isokokoista yhteistä julistetta ”lainaluokkaan”.
Ajattelin kuitenkin aktivoida lapsia pohtimaan aiempia kokemuksiaan pyytämällä heitä kertomaan, minkälaisia sääntöjä heidän omissa luokkahuoneissaan on käytössä. Eri luokkien säännöt listataan, niitä vertaillaan ja lasketaan sitten, montako tuttua sääntöä Suomi-koululuokkamme uusista säännöistä löytyy.
Uudet sääntömme ovat tässä:
Luettuamme säännöt vuorotellen käymme läpi uudet sanat (mitä tarkoittaa ’haahuilla’?). Sitten katsomme yhdessä, onko Suomi-koulun sääntöjen joukossa sellaisia, joita lasten omien luokkien säännöissä ei ole listattu. Mietitään, miksi kyseinen sääntö on Suomi-koululla käytössä, ja miten se vaikuttaa luokan työrauhaan.
Seuraavaksi katsellaan rauhassa eläinkuvia sääntöjen vieressä ja mietitään, miten niistä kukin liittyy viereiseen sääntöön.
Pyydän lapsia viittaamaan, jos heillä on mielestään hyvä muisti. Haastan heidät sitten painamaan mieleensä säännöt ja niihin liittyvät eläimet kertomalla, että pidämme pian pienen kilpailun siitä, kuka muistaa parhaiten säännöt ja mikä eläin mihinkin sääntöön liittyy.
Seuraavaksi jaan lapsille tarkemmat säännöt tulostettuina käteen (tai ehkä tämän aika on vasta seuraavalla oppitunnilla?):
Luetaan säännöt vuorotellen ja selvitetään vieraiden sanojen merkitykset. Sitten on aika leikkiä! Harjoittelemme muistikilpailua varten näin:
Kukin esittää vuorollaan rikkovansa jotakuta säännöistä, toiset arvailevat mitä. Näin lapset alkavat hahmottaa, mitä ei-toivottu toiminta käytännössä näyttää ja kuulostaa.
Kun sääntöihin on näin tutustuttu leikkien, muistitestiin valmentautumista voidaan jatkaa muistipelin avulla:
Muistipeli on ikään kuin kaksinkertainen: on muistettava korttien paikat JA sääntöjen piilotetut avainsanat. Sääntöjen muistamista helpottavat Worksheetjunkien söpöt eläinpiirrokset (saatavilla opetuskäyttöön ilmaiseksi täältä). Tarkoitus on kääntää kortit, täydentää lauseet ääneen ja pelata näin peli loppuun pareittain.
Tunnin lopussa tai seuraavalla tunnilla on sitten kilpailun aika. Opettaja valitsee ryhmän tasolle sopivimman kertaustehtävän. Tehtävät voidaan myös eriyttää, jos lasten suomen kielen lähtötasossa on isoja eroja. Sitten katsotaan, kuka saa muistitestistä täydet pisteet!
Kisan voittaja voi vaikka valita soittolistalta biisin, jonka tahtiin kaikki jorailevat villisti ennen kotiinlähtöä. Hyvä me! Jos voittajia on useampia, opettaja voi valita kappaleen, ja tanssihetki on palkinto kaikille hyvin tehdystä työstä. Kaikille jaettavien kunniakirjojen lisäksi täydet pisteet saaneille voi mielestäni harkita ihan pientä tavarapalkintoa. Ovathan työrauhaa ylläpitävät säännöt vuoden ehkä jopa tärkein oppi!
Seuraavalla kerralla sääntöjä voidaan kerrata katsomalla joko muistipelikortteja tai tekemällä jokin kertausta varten säästetty tehtävä. Jatkossa jos ja kun sääntöjä rikotaan, opettaja voi muistuttaa rikkuria vilauttamalla eläinkokorttia. Muistutuksen voi myös livauttaa pienen muistipelikortin muodossa pulpetille, jolloin muistuttamisesta ei synny suurta numeroa. Tunnin lopussa kortit kerätään talteen. Lapset jotka eivät saaneet yhtään muistutusta tai paransivat paljon viime kerrasta, huomioidaan näyttävästi.
Eläinkortit ovat ikään kuin luokan hauska oma salakieli. Salakielellä kommunikoitaessa ei toivottavasti tarvitse toistella samoja kieltolauseita läpi tunnin, tunnista toiseen. Toivotaan ainakin, että sääntöihin leikkien tutustuminen auttaa niiden mieleen palauttamisessa jatkossakin!
Luuletko, että meidän luokkamme säännöt voisivat toimia teillä? Koko materiaali löytyy PDF-muodossa tästä:
Materiaalin käyttö ja levitys opetustarkoituksessa on sallittu, kunhan himmeätä blogisigneeraustani ei sivuilta poisteta.
Rauhallista Suomi-kouluvuotta!
Suomi-koulussa 