Kategoria(t): Yleinen

Eikun se olikin siinä

Harmittaa, ryhmä meni alta.

Suomi-koulun budjetti on niin tiukka, että että useamman lapsen poisjäänti viime hetkellä voi peruuttaa kokonaisen ryhmän. Näin juuri meille kävi tällä viikolla. Minun ryhmäni jouduttiin hajottamaan, kun parin lapsen osallistuminen peruttiin aivan viime hetkellä.

Olen pettynyt siksi, että kuukauden huolellinen valmistelutyö valui hiekkaan. Ja siksi, että luokassa iloisten nappisilmien kanssa viime viikolla oli niin mukavaa.

Koska tämä 2017 on Suomi-koululla erityinen. Koska tykkään kokeilla, suunnitella ja ohjata lapsia. Koska minulla oli niin paljon ideoita.

Koulun suuntaan en kanna minkäänlaista kaunaa ryhmän lopettamisesta, tietenkään. Olimme sopineet, että jos yksi ryhmä peruuntuu, minä astun syrjään.

Omat lapseni ovat kahdessa muussa yksikköni ryhmässä ja kokemuksesta tiedän, etten mahdu samaan luokkahuoneeseen heidän kanssaan! Tai siis he minun…

Lisäksi perheemme on muuttamassa ensi kesänä Sveitsistä pois, siinä missä opekolleegat pystyvät ehkä sitoutumaan pidempään. Oppilaslistan lyhetessä äkillisesti oli siis selvää, että minä lähden.

Silti olen tietysti hiukan allapäin. Mais c’est la vie. Elämä on laiffii!

Minulla on loka-marraskuu kirjoitustöitä, mutta katsotaan, jos saisin kuitenkin joitain laatimiani alakouluikäisten kirjoitusmateriaaleja tänne jakoon jossain välissä.

Entistä heterogeenisempiä ryhmiä ohjaamaan jäävät opekolleegat varmaan keksisivät käyttöä niille, ja ehkä muissakin Suomi-kouluissa voisi olla niistä iloa?

Jos teillä siis olisi tarvetta eriytetyille, luoville S2-kirjoitusharjoituksille, huikkaathan heti hep!

Katsotaan, koska pettymys haihtuu sen verran, että toimeen on taas kiva ryhtyä

Tällä kertaa vapaaehtoispohjalta.

Mainokset
Kategoria(t): Yleinen

Työrauhaa osa 1: Luokan säännöt leikkien

Meidän Suomi-koulutuntimme alkavat torstai-iltapäivisin kello 16 jälkeen. Tässä vaiheessa viikkoa niin pienet kuin isommatkin koululaiset ovat väistämättä melko väsyneitä. Toiminnallinen oppiminen ja projektityöskentely on koko koulussa tärkeässä roolissa, mutta silti meno voi joskus olla hiukan levotonta.

Yhteishenki meillä suomikoululaisten kesken on oikein hyvä. Kaikki tulevat hienosti toimeen, kukaan ei härnää eikä kiusoittele ketään. Lapset saattavat kuitenkin hyväntuulisesti unohtua höpöttelemään tai lähteä kesken kaiken haahuilemaan ympäri luokkaa huolimatta siitä, että liikunnalle ja toiminnalle on joka tunnilla varattu reilusti aikaa. Keskittyminen esimerkiksi kirjatehtäviin on usein vaikeaa.

Työrauhan ylläpitämisessä tärkeintä on tietenkin se, että lapset tuntevat ryhmän säännöt. Viime vuonna toistelin yhtä sääntöä: opettajaa oli kuunneltava. Se tarkoitti meillä sitä, että kun ope puhui, kukaan muu ei puhunut.

Lapset ymmärsivät asian pienen harjoituksen kautta: käskin kaikkia kertomaan yhteen ääneen, mitä tekevät viikonloppuisin. Sitten kysyin lapsilta, miten kukin kaveri viettää viikonloppua. Huomasimme, että kun kaikki puhuivat yhteen ääneen, kukaan ei kuullut toista. Opettajaa oli siis kuunneltava hiljaa. Tämän tärkeimmän säännön noudattamista valvottiin liikennevalojen avulla.

Kaikki aloittivat liikennevaloissa vihreällä, joutuivat oranssille jos häiritsivät työrauhaa, ja punaiselle jos eivät varoituksesta huolimatta lopettaneet. Tunnin lopussa lähetin kotiin liikennevalolapun kertomaan vanhemmille, miten meni. Jos kotiin lähti oranssi tai punainen liikennevalolappu, täsmensin lapussa lyhyesti mitä häiritsevää tunnilla oli tapahtunut. Vihreästä ja keltaisesta valosta sai rastin listaan. Viidestä rastista eli viiden viikon hyvin sujuneesta Suomi-koulutyöstä sai palkinnoksi saippuakuplia tai Pokémon-kortin.

Liikennevalomenetelmä toimi kohtalaisesti. Kahdessa eri ryhmässä sitä käytettyäni olen kuitenkin sitä mieltä, että se saattaa levottomien oppilaiden kohdalla toimia itseään vastaan. Kun kaikki näkevät toistensa valot, lapsi saattaa nähdäkseni juuttua levottomaan rooliin sen sijaan, että saisi tukea kurssinsa korjaamiseen. Lapsi leimautuu herkästi siksi tyypiksi, jolla on aina oransseja ja punaisia valoja, ja jatkaa häiritsevää käytöstä tunnista toiseen.

Toinen ongelma oli minun menetelmässäni se, että koska oranssilla sai kuitenkin vielä rastin listaan, sai aina oranssilla menevä samat palkinnot kuin aina vihreällä menevä. Hän saattoi ikään kuin käyttää häröilykiintiönsä joka tunnilla, ja levittää levottomuutta muihinkin – tullen silti palkituksi aivan samoin, kuin aina moitteettomasti käyttäytyvät lapset. Tällaisiakin taktikoijia ryhmistäni on löytynyt.

Kolmas ongelma oli se, että epäilen joidenkin lasten heittäneen vanhemmille tarkoitetut oranssit tai punaiset liikennevalolappunsa roskiin matkalla luokasta ulko-ovelle. Tieto työrauhaongelmista ei siis välttämättä aina tavoittanut vanhempia, jotka olisivat usein halunneet auttaa.

Liikennevalomallin tuunaamisen sijaan ajattelin tämän lukuvuoden alussa kokeilla jotain muuta, ehkä vähän positiivisempaa työrauhamenetelmää. Pinterest ja englanninkieliset opeblogit ovat pullollaan luovia ideoita hakusanoilla ‘classroom management’. Niistä voisin kirjoittaa lisää myöhemmin. Nyt esittelen uunituoreet meidän ryhmämme säännöt ja sekä pari leikkiä ja harjoitusta niiden mieleenpainamiseen.

Jos säännöt tehtäisiin aktiivisen oppimisen ihanteen mukaisesti, lapset laatisivat ne itse. En kuitenkaan oikein osaa kuvitella, että ryhmäläiseni juuri innostuisivat sääntöjen laatimisesta. Lisäksi emme voi tehdä isokokoista yhteistä julistetta ”lainaluokkaan”.

Ajattelin kuitenkin aktivoida lapsia pohtimaan aiempia kokemuksiaan pyytämällä heitä kertomaan, minkälaisia sääntöjä heidän omissa luokkahuoneissaan on käytössä. Eri luokkien säännöt listataan, niitä vertaillaan ja lasketaan sitten, montako tuttua sääntöä Suomi-koululuokkamme uusista säännöistä löytyy.

Uudet sääntömme ovat tässä:

Slide2

Luettuamme säännöt vuorotellen käymme läpi uudet sanat (mitä tarkoittaa ’haahuilla’?). Sitten katsomme yhdessä, onko Suomi-koulun sääntöjen joukossa sellaisia, joita lasten omien luokkien säännöissä ei ole listattu. Mietitään, miksi kyseinen sääntö on Suomi-koululla käytössä, ja miten se vaikuttaa luokan työrauhaan.

Seuraavaksi katsellaan rauhassa eläinkuvia sääntöjen vieressä ja mietitään, miten niistä kukin liittyy viereiseen sääntöön.

Pyydän lapsia viittaamaan, jos heillä on mielestään hyvä muisti. Haastan heidät sitten painamaan mieleensä säännöt ja niihin liittyvät eläimet kertomalla, että pidämme pian pienen kilpailun siitä, kuka muistaa parhaiten säännöt ja mikä eläin mihinkin sääntöön liittyy.

Seuraavaksi jaan lapsille tarkemmat säännöt tulostettuina käteen (tai ehkä tämän aika on vasta seuraavalla oppitunnilla?):

Slide1

Luetaan säännöt vuorotellen ja selvitetään vieraiden sanojen merkitykset. Sitten on aika leikkiä! Harjoittelemme muistikilpailua varten näin:

Kukin esittää vuorollaan rikkovansa jotakuta säännöistä, toiset arvailevat mitä. Näin lapset alkavat hahmottaa, mitä ei-toivottu toiminta käytännössä näyttää ja kuulostaa.

Kun sääntöihin on näin tutustuttu leikkien, muistitestiin valmentautumista voidaan jatkaa muistipelin avulla:

Slide3
Muistipelikortit kannattaa tulostaa erikseen paksummalle piirustuspaperille, jotta niistä ei näkyisi läpi.

Muistipeli on ikään kuin kaksinkertainen: on muistettava korttien paikat JA sääntöjen piilotetut avainsanat. Sääntöjen muistamista helpottavat Worksheetjunkien söpöt eläinpiirrokset (saatavilla opetuskäyttöön ilmaiseksi täältä). Tarkoitus on kääntää kortit, täydentää lauseet ääneen ja pelata näin peli loppuun pareittain.

Tunnin lopussa tai seuraavalla tunnilla on sitten kilpailun aika. Opettaja valitsee ryhmän tasolle sopivimman kertaustehtävän. Tehtävät voidaan myös eriyttää, jos lasten suomen kielen lähtötasossa on isoja eroja. Sitten katsotaan, kuka saa muistitestistä täydet pisteet!

Tämän luokan säännöt ja sääntötehtävä
Yhdistä sääntö ja kuva

Slide4

Ne koskevat
Tämä tehtäväversio on tarkoitettu vain vanhimmille suomikoululaisille, jotka tuntevat säännöt jo hyvin

Kisan voittaja voi vaikka valita soittolistalta biisin, jonka tahtiin kaikki jorailevat villisti ennen kotiinlähtöä. Hyvä me! Jos voittajia on useampia, opettaja voi valita kappaleen, ja tanssihetki on palkinto kaikille hyvin tehdystä työstä. Kaikille jaettavien kunniakirjojen lisäksi täydet pisteet saaneille voi mielestäni harkita ihan pientä tavarapalkintoa. Ovathan työrauhaa ylläpitävät säännöt vuoden ehkä jopa tärkein oppi!

Slide11
Kunniakirjasta on omat versiot niin Suomi-kouluun kuin perusopetukseenkin, sekä täydet pisteet saaneille ja hyvät pisteet saaneille (eli muille kuin täysien pisteiden suoriutujille).

Seuraavalla kerralla sääntöjä voidaan kerrata katsomalla joko muistipelikortteja tai tekemällä jokin kertausta varten säästetty tehtävä. Jatkossa jos ja kun sääntöjä rikotaan, opettaja voi muistuttaa rikkuria vilauttamalla eläinkokorttia. Muistutuksen voi myös livauttaa pienen muistipelikortin muodossa pulpetille, jolloin muistuttamisesta ei synny suurta numeroa. Tunnin lopussa kortit kerätään talteen. Lapset jotka eivät saaneet yhtään muistutusta tai paransivat paljon viime kerrasta, huomioidaan näyttävästi.

Eläinkortit ovat ikään kuin luokan hauska oma salakieli. Salakielellä kommunikoitaessa ei toivottavasti tarvitse toistella samoja kieltolauseita läpi tunnin, tunnista toiseen. Toivotaan ainakin, että sääntöihin leikkien tutustuminen auttaa niiden mieleen palauttamisessa jatkossakin!

Luuletko, että meidän luokkamme säännöt voisivat toimia teillä? Koko materiaali löytyy PDF-muodossa tästä:

Säännöt tutuiksi leikkien

Materiaalin käyttö ja levitys opetustarkoituksessa on sallittu, kunhan himmeätä blogisigneeraustani ei sivuilta poisteta.

Rauhallista Suomi-kouluvuotta!

 

Kategoria(t): Yleinen

Kirjoitan suomea: Kaikki minusta -tehtävät

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, tämän vuoden taitopainopiste Suomi-kouluopetuksessani on kirjoittaminen. Olen itse kirjoittamisen aikuisopiskelija ja aika kranttu lasten kirjoitustehtävien suhteen. Koska kivoja ja motivoivia tehtäviä on Kielikarhu-kirjoistakin mielestäni melko vaikea löytää, päätin tehdä vuoden varrelle omat tehtävät.

Ryhmäni 7-12 -vuotiaiden kirjoitustaidossa on suuria eroja. Ryhmässäni ovat käytössä Kielikarhun toisen, kolmannen ja viidennen luokan kirjat. Oppilaiden joukossa on yksi erittäin taitava kirjoittaja, mutta myös lapsia, joilla on suuria vaikeuksia kirjoittaa suomea – sekä muutama siltä väliltä. Kirjoitustehtävät on siis välttämättä eriytettävä.

Kokeilin eriyttämistä lukuvuoden ensimmäisten Kaikki minusta -tehtävien suunnnittelussa. Tein tästä tehtävästä itse asiassa neljä eri versiota: n. 4-6 -vuotiaille, n. 6-7 -vuotiaille, n. 8-9-vuotiaille sekä n. 10-12 -vuotiaille (tai vastaaville taitotasoille). Jospa naapuriryhmillekn olisi näistä iloa!

Nuorimpien suomikoululaisten Kaikki minusta -tehtävien tarkoitus on kannustaa kertomaan omasta arjesta, piirtämään ja mahdollisesti kokeilemaan lukemista ja kirjoittamista sanatasolla. Niitä voi käyttää Suomi-koulujen lisäksi myös tavallisissa varhaiskasvatus- ja perusopetusryhmissä:

Isompien Kaikki minusta -tehtävät on tarkoitettu nimenomaan Suomi-kouluille. Niiden parissa voi ystäväkirjatyyppisten lauseentäydennystehtävien lisäksi pohtia Suomea ja suomalaisia lempijuttuja.

Jos haluat käyttää tehtäviä luokassasi, ne kaikki löytyvät samasta PDF-tiedostosta:

Kaikki minusta -tehtävät 4-12 -vuotiaille suomikoululaisille PDF

Tehtäviä saa käyttää vapaasti opetuksessa. Levittäminen on myös sallittua, kunhan tehtäviä ei omita (himmeätä blogiosoitesigneeraustani ei saa tehtävistä poistaa).

Koska tarkoitus on tehdä enemmänkin kirjoitustehtäviä vuoden mittaan, mietin jonkin saisimme lasten kirjoitukset säilymään yksissä kansissa sen sijaan, että ne ajelehtisivat repun pohjalla päiväkausia rypistymässä. Olisi mukavaa, jos lapset voisivat seurata oman kirjoitustaitonsa kehittymistä silmäilemällä silloin tällöin vanhoja tehtäviään.

Ajattelin siis panostaa pehmeäkantisiin, ohuisiin kansioihin, joihin lasten kirjoitukset kerättäisiin tänä ja ehkä vielä ensi vuonnakin. Jotta kansiot houkuttelisivat kirjoittamaan, en voinut vastustaa kiusausta suunnitella niille kansilehti!

Tarkoitus on piirtää isoon laatikkoon oma kuva ja mustavalkoversiossa värittää lisäksi kehys, kynä, kumi ja Suomen lippu. Toivottavasti lapset pitävät niistä!

Kirjoitan suomeksi -kansilehti PDF (Saa käyttää opetuksessa.)

Slide1
Väriversio
Slide2
Väritettävä mustavalkoversio
Kategoria(t): Yleinen

Sadan sanan tarina

Viime vuonna painotin Suomi-kouluryhmäni opetuksessa lukemista. Tänä vuonna on tarkoitus panostaa kirjoittamiseen. Mietin myös keinoja tuoda päivänpolttavaa Suomi 100 -teemaa Suomi-kouluryhmäni arkeen.

flag-of-finland-123273_1280

Ensimmäinen nämä kaksi teemaa yhdistävä ideani on sadan sanan tarina. Ajatus syntyi Alakoulun aarreaitta -nimisen Facebook-ryhmän maanmainioita juhlavuoden opetusideoita selaillessani. Ja tuumasta toimeen!

Kirjoitustehtävän juju on yksinkertainen: 10×10 -ruudukko, johon kirjoitetaan pieni tarina niin, että yhteen ruutuun tulee aina yksi sana.

Slide3

Jos ruudukon tulostaa A4-paperille, joutuu pidemmät sanat tavuttamaan kahdelle riville ruudun sisällä. Vinkiksi siis kirjoittajille: käsiala kannattaa yrittää pitää pienenä!

Jotta tarina mahtuisi ruudukkoon eikä loppuisi ennen aikojaan, sitä olisi tietysti hyvä myös suunnitella etukäteen. Tein siis sadan sanan tarinalle oman suunnittelutehtävän, johon luonnostellaan kullekin riville kirjoitettavat tarinan elementit. Rivit ovat tietysti suuntaa-antavia, eli muutaman sanan heitto sinne tai tänne sallitaan! Jos aikaa on vähän, voidaan suunnittelu tietysti jättää väliinkin, ja käydä suoraan kirjoitushommiin.

Slide1

Omalle ryhmälleni aion alustaa suunnittelutehtävän tämän mallitehtävän avulla. Slide2

Lapsille voi olla vaikeaa hahmottaa sadan sanan tarinan pituutta ja varsinkin rakennetta. Kirjoitin siis itse vielä ruudukon, rivien ja tarinan elementtien avulla yhden pienen esimerkkitarinan, jonka voi ensin lukea ääneen ja sitten havainnollistaa tarinan rakennetta sen avulla. Tarinasta voi katsoa, miten päähenkilön, miljöön, ongelman, ratkaisuyiryktset ja ratkaisut voi tiiviiseen tekstiin kirjoittaa.

Slide5

 

Jos ketä kiinnostaa satuilla sadalla sanalla, tehtävät voit tulostaa PDF-muodossa tästä:

Suunnittele ja kirjoita sadan sanan tarina Näitä kuten muitakin blogini tehtäviä saa käyttää vapaasti opetuksessa. Niitä saa myös levittää, muttei tietenkään omia (himmeää blogisigneeraustani ei saa sivuilta poistaa).

Tämän tehtävän kanssa maistuisi muuten mainiosti yhdyssanakertaus! Jos yhdyssanat nimittäin kirjoittaa väärin, on sanoja taulukossa joko liikaa tai liian vähän – ja eihän se näin juhlavuonna tietenkään sovi!

Jos jollain siis on vinkata kätevää yhdyssanamateriaalia, kuulisin siitä mieluusti! Suunnittelen sadan sanan tarina -tuntia lokakuun alkupuolelle.

Minkälaisia Suomi 100 -aktiviteetteja muissa Suomi-koululuokissa käydään tänä syksynä läpi?

Kategoria(t): Yleinen

Minun Suomeni -videoprojekti

Viime vuonna Suomi-kouluryhmämme suurin yhteinen ponnistus oli oma Minun Suomeni -kilpailuvideo. Lapset suunnittelivat, käsikirjoittivat ja näyttelivät hauskat uutiset, jotka minä kuvasin ja editoin.

 

speaker-1804149_640
En voi käytttää suomikoululaisten kuvia blogissani. Kaikki blogin kuvituskuvat ovat Pixabaysta, jollei toisin mainita. Pixabayn kuvia voi kuka tahansa käyttää vapaasti ilman mainintaa lähteestä – mahtava resurssi myös koulutyössä!

Illan pääuutinen oli Suomen satavuotissyntymäpäivät, mutta muitakin uutisia lähetykseen mahtui. Suomi 100 -haastattelujen lomassa dinosaurukset karkailivat museoistaan, karkkia satoi taivaan täydeltä ja salmiakin myyntikielto kuohutti tunteita. Otimme siis ilon irti mahdollisuudesta yhdistää faktaa ja fiktiota!

Videon maailman-ensi-ilta oli kevätjuhlissa. Voittoa ei Suomi-koulujen omassa kilpailussa tullut, mutta projekti oli hauska ja opin itsekin paljon. Ihastuin videostyöskentelyyn niin, että suunnitelmissani on tehdä tänä vuonna lasten kanssa toinenkin video!

prehistory-2393803_640

Meidän ryhmämme uutisvideoprojekti eteni seuraavasti:

SUUNNITTELUVAIHE

  1. Koska en ollut eläessäni tehny yhtäkään videoprojektia, urakkaan ryhtyminen lapsiryhmän kanssa hieman jännitti. Joulunäytelmän ideointi oli ollut kokonaan lasten vastuulla, mutta videon ideointia en lopulta uskaltanut jättää kokonaan lapsille. Päätin ihan opejohtoisesti, että teemme videokilpailuun hauskat uutiset. Esittelin ideani lapsille. Heille se sopi, kunhan he saisivat pelleillä!
  2. Taustoitin projektia kertomalla miten tv-uutisjuttu syntyy ideoinnista käsikirjoitukseen, kuvaussuunnitteluun, kuvausjärjestelyihin, kuvaamiseen ja editointiin. Kävimme läpi keskeisintä sanastoa.
  3. Seitsemän lapsen ryhmäni jakautui kolmeen pienryhmään, jotka ideoivat kukin muutaman hauskan pikku uutisjutun.
  4. Ryhmät käsikirjoittivat uutisjuonnot ja lyhyet haastattelut.
  5. Koska meillä ei ole luokassa tietokoneita käytössämme, vein lasten käsikirjoitukset kotiin. Kirjoitin ne puhtaaksi suurikokoisella fontilla ja tulostin lunttilapuiksi (teleprompterin sijaan käytimme tyylikkäästi kaverin pitelemiä aanelosia!).
  6. Pidimme kahden uutisankkurin tehtävään koekuvaukset. Niiden pohjalta lapset äänestivät joukostaan kaksi ankkuria. Muut olisivat uutisjuttujen haastattelijoita ja haastateltavia.
  7. Ryhmät päättivät haastattelujen ja uutisvideoiden toteutuksesta. Kuka haastattelee ketä? Mitä videoinserteissä tapahtuu? Mitä lavastusta, roolipukuja ja rekvisiittaa kutakin uutisjuttua varten tarvitaan? Mistä ne saadaan?
  8. Uutisankkurit, haastattelijat ja haastateltavat harjoittelivat vuorosanojaan ja roolejaan. 

clapper-2140602_1920

TOTEUTUSVAIHE

 

  1. Kuvasin uutisankkurien juonnot. (Kamera oli omani, enkä uskaltanut päästää lapsia sitä käyttämään.)
  2. Kuvasin uutishaastattelut.
  3. Kävimme kahdessa muussa ryhmässä kuvaamassa Suomi 100 -aiheisia haastatteluja. Kaikki paitsi uutistenlukijat haastattelivat vuorollaan.
  4. Aloitin editoinnin kotona valitsemalla kustakin uutisjutusta parhaat otot ja vedin videot YouTube Editorissa järjestykseen.
  5. Suunnittelin videon alkugrafiikat, lopputekstit ja sekä Suomi 100 –grafiikat PowerPoint -kuvina. Vedin ne videonpätkien sekaan ja määritin kuinka kauan kukin kuva näkyisi videolla. Kuvia oli pakko käyttää, koska osa videokuvasta oli liian sumuista käytettäväksi (ensi kerralla investoin tripodiin!). Jätin siis videon äänen tallelle, mutta läpsäisin paikoin päälle still- kuvien ja tekstien yhdistelmiä. Kyseessä olivat siis vain yksinkertaiset PowerPoint -sommitelmat.
  6. Karsin ja leikkasin videonpätkiä niin, että koko videosta tuli (juuri ja juuri!) kilpailusäännösten mukaisesti alle kolmeminuuttinen. Leikkaaminen tapahtuu helposti Editorissa, mutta vie paljon aikaa.
  7. Lisäsin epäselviin kohtiin Editorissa tekstitykset. Editorissa videon äänenvoimakkuutta voi säätää, muttei kovin paljoa. Tämän työvaiheen olisi voinut välttää käyttämällä mikrofoneja.
  8. Lisäsin videoon YouTube Editorissa musiikit. Musiikkien valitseminen ei ole vaikeata, jos vain säilyttää listan lupaaviksi havaitsemitaan pätkistä! Kappaleiden nimet kun saattavat olla pelkkiä tiedostonimiä kuten VCK_1101993884_KM. Muutama hyvä bilebiisi pääsi häviämään, kun lisäsin ne ensin videoon ja sitten poistin, enkä löytänyt niitä enää uudelleen!
  9. Esitimme videon tykillä heijastaen Suomi-koulun kevätjuhlassa, Lapset innostuivat lopputuloksesta niin, että halusivat heti katsoa sen uudelleen!

 

Mitä voisi tehdä toisin

Jos aloittaisin nyt alusta, antaisin varmaan lapsille vielä vapaammat kädet ideoinnissa. Videonoviisina en pystynyt kuvittelemaan miten saisimme muutamassa viikossa videon kokoon, jos aihe olisi ollut kovin lennokas ja kaivannut erikoisia lavastejärjestelyjä. Koska luokkahuone oli verraten helppo naamioida uutisstudioksi (emme käyttänet juonnoissa mitään lavasteita tai rekvisiittaa – haastatteluissakin vain vähän), päädyin itse valitsemaan videon aiheen, uutiset. Se oli ehkä hivenen pelkurimaista?

Jos videota tekee koulussa, jossa aikaa ja resursseja olisi käytettävissä enemmän, voisi olla hauskaa suunnitella ja tehdä lavasteet lasten kanssa. Miksei rooliasutkin?

Koska meillä ei ole Suomi-koululla tietokoneita eikä mitään muitakaan digilaitteita, kilpailuvideon kuvaaminen ja editointi jäi kokonaan minulle. Olisi ollut hauskaa antaa lasten kokeille molempia, mutta omaa vakuuttamatonta kameraani varjelin lasten kätösiltä erittäinkin mustasukkaisesti. Editointiakaan ei oikein voi antaa kotiläksyksi!

Jos lapset olisivat osallistuneet editointiin, silloin siihen  olisi pitänyt varata monta viikkoa, sillä minultakin kolmen minuutin videon editointi vei helposti ainakin yhden viikon (vapaaehtois)työtunnit. Pääsin editoinnissa alkukankeuden jälkeen rutiiniin, jonka saavuttaminen lapsiryhmän kanssa veisi tietysti paljon enemmän aikaa.

 

Mitä projekti opetti?

Sain tästä elämäni ensimmäisestä videoprojektista itse irti todella paljon. Suomi 100 -teeman parissa työskentely oli minusta todella antoisaa. Suomalaisina uutisreporttereina lapset puhuivat Suomesta suomeksi suomalaisten kanssa. Pohdimme myös suomalaista instituutiota nimeltä iltauutiset, mutta otimme siihen oman, freesimmän tulokulman. Lasten toivon saaneen itseluottamusta suomen kirjoittajina ja puhujina sekä tietysti esiintymiseen suomeksi.

Ehkä he oppivat videonteosta myös, minkälaisten vaiheiden kautta luovaa projektia voi lähteä toteuttamaan. Ryhmässäni on YouTube-intoilijoita, jotka haaveilevat jonain päivänä omien videoiden tekemisestä. Ehkä he muistavat silloin Suomi-koulutunneilta, että videot kannattaa ensin suunnitella ja harjoitella tarkkaan – ja että editoinnissa voi pistää kreisin vaihteen päälle jos sille päälle osuu!

 

Meidän ryhmältä lähtevät isot kiitokset Suomikoulujen tuki ry:lle tilaisuudesta oppia kaikki tämä. Jos toteutatte vielä lisää koko maailmanlaajuisia projekteja, me olemme heti ekoina mukana!

 

Iltauutisissa tänäängrafiikka on meidän videostamme. Sitä ei saa siis käyttää muihin projekteihin ilman lupaa. 

 

 

 

 

Kategoria(t): Yleinen

Vastoinkäymisiä ja uuden kouluvuoden suunnittelua

Suomi-kouluvuotta on mukava suunnitella. Viime vuoden suunnitelmiini kuului kirjata blogiin muistiinpanoja kuukausien kuluessa. Valitettavasti elämä ei ollut näistä kunnianhimoisista kaavailuistani samaa mieltä!

Loppusyksystä minulla alkoi hurja sairastelukierre, ja oloni oli todella vetämätön koko kevään. Suomi-kouluryhmääni opetin melkein lukuvuoden loppuun, mutta blogille ei yksinkertaisesti enää liiennyt energiaa. Sairastelun syy selvisi aika dramaattiseenkin tyyliin loppukeväästä, mutta olen onnellinen että syy löytyi! Sairaus on nyt hyvässä hoidossa ja uuteen Suomi-kouluvuoteen on mukava valmistautua, kun energiaa taas on. Pidimme ensimmäisen suunnittelupalaverin viime viikolla, ja tiedossa on meillä aivan säkenöivän huikea lukuvuosi!

Yritän kirjoitella kuulumisia ja tehdä materiaaleja taas tänä vuonna kaikkien halukkaiden käyttöön. Toivotaan, että tästä vuodesta sukeutuu parempi, kuin viime vuodesta! Tosi ihanan ryhmän ainakin olen saamassa, ja työkaveritkin ovat huikean idearikkaita tyyppejä. Erittäin hyvältä siis vaikuttaa!

Terveisin Sveitsistä,
Aino

Kategoria(t): Yleinen

Hulvaton lämittelyleikki ja anteeksipyyntökirje

Voi kun olisi paljon tänne lisäiltävää! Täytyy ryhdistäytyä vähän ja päivittää useammin.

Tuleeko teille opeille mieleen hauskoja lämmittelyleikkejä Suomi-koulutuntien alkuun? Me kokeilimme tänään yhtä aika hauskaa, toimi todella hienosti 7-10 -vuotiden pienryhmässä. Voisin kuvitella tämän leikin sopivan kaikille 6-vuotiaille ja sitä vanhemmille, kunhan ryhmässä ei ole kovin montaa lasta. Riitapukarit-leikki harjoittaa suullista ilmaisua, adjektiivin komparatiivia, perustelutaitoa sekä luovuutta.

 

RIITAPUKARIT

Jokainen valitsee tilasta yhden esineen ja tuo sen luokan eteen. Lasten suilla puhuvat esineet ajautuvat kiistelemään siitä kuka on kaunein, hyödyllisin, pelottavin, ällöttävin, paras ja kenen isi on vahvin (tai ihan mistä muusta vain!).

Terotin aloittaa: Olen kauniimpi kuin te, koska olen sininen ja kiiltävä ja täynnä eriväristen kynien puruja.

Säkkituoli vastaa: Minä olen kauniimpi kuin te, koska olen punainen ja pyöreä ja minulla on pehmeätä charmia.

Kaikki esineet perustelevat, miksi ovat kauniimpia kuin muut, kunnes rivin viimeinen saa päättää, kenen perustelut olivat vakuuttavimmat. Hän julistaa voittajan esineen, ei lapsen nimellä. Voittajaesine saa olla seuraavan kierroksen tuomari. Aloitetaan uudestaan:

Pyyhekumi: Olen pelottavampi kuin te, koska pystyn pyyhkimään teidät kaikki pois!

 

ANTEEKSIPYYNTÖKIRJE

Jos leikin teemaa halutaan jatkaa kirjoittamalla, voivat esineet kirjoittaa toisilleen anteeksipyyntökirjeet riideltyään. Tämä tehtävä harjoittaa tunnetaitoja, kirjallista ilmaisua sekä niin haluttaessa esimerkiksi kaksoiskonsonantteja.

Hauskan kirjeen voi joko sanella tai lapset voivat keksiä kirjeen sisällön itse. Kiinnitetään huomiota siihen, miten Suomessa kirje aloitetaan ja päätetään (Hei – Terveisin), kaksoiskonsonantteihin ja pitkiin vokaaleihin. Ilmaiseksi tulostettavia kirjepohjia löytyy esimerkiksi täältä. Anteeksipyyntökirje voi olla esimerkiksi tällainen:

Hei lenkkari,
Anteeksi että väitin olevani kauniimpi kuin sinä. Olet upean sininen ja nauhasi sirot ja hienot. Minulle tuli vähän paha mieli riideltyämme. Ollaanko taas kaverit?
Terveisin,
Ystäväsi paperiroskis

Esineet lukevat luokan edessä kirjeensä toisilleen, ja päättävät kirjeiden perusteella, antavatko toisilleen anteeksi!

 

KOMPARATIIVI JA SUPERLATIIVI

 

Riitapukarileikki voi toimia myös hauskana johdatuksena adjektiivien komparatiiveihin ja superlatiiveihin. Vertailumuotojen kielioppia ei ole aivan yksinkertaista oppia ulkoa, mutta Suomi-koulussa voidaan lasten valitsemia esineitä järjestää esimerkiksi seuraaville jatkumoille:

iso – isompi – isoin
pieni – pienempi – pienin
painava – painavampi – painavin
kevyt – kevyempi – kevein
pitkä – pidempi – pisin
lyhyt – lyhyempi – lyhin
hyvä – parempi – paras

Jos kokeilette blogini ideoita joskus Suomi-koulussanne (tai muualla), olisin tosi utelias kuulemaan miten ne teidän ryhmissänne toimivat! Laittakaa siis ihmeessä pientä viestiä kommenttikenttään.

Jos saan tehtyä komparatiivista ja superlatiivista lähiaikoina vielä pienen monisteen, päivitän sen tähän perään ja vinkkaan lisäyksestä blogin Facebook-sivulla.

Palataan pian!