Minun Suomeni -videoprojekti

Viime vuonna Suomi-kouluryhmämme suurin yhteinen ponnistus oli oma Minun Suomeni -kilpailuvideo. Lapset suunnittelivat, käsikirjoittivat ja näyttelivät hauskat uutiset, jotka minä kuvasin ja editoin.

 

speaker-1804149_640
En voi käytttää suomikoululaisten kuvia blogissani. Kaikki blogin kuvituskuvat ovat Pixabaysta, jollei toisin mainita. Pixabayn kuvia voi kuka tahansa käyttää vapaasti ilman mainintaa lähteestä – mahtava resurssi myös koulutyössä!

Illan pääuutinen oli Suomen satavuotissyntymäpäivät, mutta muitakin uutisia lähetykseen mahtui. Suomi 100 -haastattelujen lomassa dinosaurukset karkailivat museoistaan, karkkia satoi taivaan täydeltä ja salmiakin myyntikielto kuohutti tunteita. Otimme siis ilon irti mahdollisuudesta yhdistää faktaa ja fiktiota!

Videon maailman-ensi-ilta oli kevätjuhlissa. Voittoa ei Suomi-koulujen omassa kilpailussa tullut, mutta projekti oli hauska ja opin itsekin paljon. Ihastuin videostyöskentelyyn niin, että suunnitelmissani on tehdä tänä vuonna lasten kanssa toinenkin video!

prehistory-2393803_640

Meidän ryhmämme uutisvideoprojekti eteni seuraavasti:

SUUNNITTELUVAIHE

  1. Koska en ollut eläessäni tehny yhtäkään videoprojektia, urakkaan ryhtyminen lapsiryhmän kanssa hieman jännitti. Joulunäytelmän ideointi oli ollut kokonaan lasten vastuulla, mutta videon ideointia en lopulta uskaltanut jättää kokonaan lapsille. Päätin ihan opejohtoisesti, että teemme videokilpailuun hauskat uutiset. Esittelin ideani lapsille. Heille se sopi, kunhan he saisivat pelleillä!
  2. Taustoitin projektia kertomalla miten tv-uutisjuttu syntyy ideoinnista käsikirjoitukseen, kuvaussuunnitteluun, kuvausjärjestelyihin, kuvaamiseen ja editointiin. Kävimme läpi keskeisintä sanastoa.
  3. Seitsemän lapsen ryhmäni jakautui kolmeen pienryhmään, jotka ideoivat kukin muutaman hauskan pikku uutisjutun.
  4. Ryhmät käsikirjoittivat uutisjuonnot ja lyhyet haastattelut.
  5. Koska meillä ei ole luokassa tietokoneita käytössämme, vein lasten käsikirjoitukset kotiin. Kirjoitin ne puhtaaksi suurikokoisella fontilla ja tulostin lunttilapuiksi (teleprompterin sijaan käytimme tyylikkäästi kaverin pitelemiä aanelosia!).
  6. Pidimme kahden uutisankkurin tehtävään koekuvaukset. Niiden pohjalta lapset äänestivät joukostaan kaksi ankkuria. Muut olisivat uutisjuttujen haastattelijoita ja haastateltavia.
  7. Ryhmät päättivät haastattelujen ja uutisvideoiden toteutuksesta. Kuka haastattelee ketä? Mitä videoinserteissä tapahtuu? Mitä lavastusta, roolipukuja ja rekvisiittaa kutakin uutisjuttua varten tarvitaan? Mistä ne saadaan?
  8. Uutisankkurit, haastattelijat ja haastateltavat harjoittelivat vuorosanojaan ja roolejaan. 

clapper-2140602_1920

TOTEUTUSVAIHE

 

  1. Kuvasin uutisankkurien juonnot. (Kamera oli omani, enkä uskaltanut päästää lapsia sitä käyttämään.)
  2. Kuvasin uutishaastattelut.
  3. Kävimme kahdessa muussa ryhmässä kuvaamassa Suomi 100 -aiheisia haastatteluja. Kaikki paitsi uutistenlukijat haastattelivat vuorollaan.
  4. Aloitin editoinnin kotona valitsemalla kustakin uutisjutusta parhaat otot ja vedin videot YouTube Editorissa järjestykseen.
  5. Suunnittelin videon alkugrafiikat, lopputekstit ja sekä Suomi 100 –grafiikat PowerPoint -kuvina. Vedin ne videonpätkien sekaan ja määritin kuinka kauan kukin kuva näkyisi videolla. Kuvia oli pakko käyttää, koska osa videokuvasta oli liian sumuista käytettäväksi (ensi kerralla investoin tripodiin!). Jätin siis videon äänen tallelle, mutta läpsäisin paikoin päälle still- kuvien ja tekstien yhdistelmiä. Kyseessä olivat siis vain yksinkertaiset PowerPoint -sommitelmat.
  6. Karsin ja leikkasin videonpätkiä niin, että koko videosta tuli (juuri ja juuri!) kilpailusäännösten mukaisesti alle kolmeminuuttinen. Leikkaaminen tapahtuu helposti Editorissa, mutta vie paljon aikaa.
  7. Lisäsin epäselviin kohtiin Editorissa tekstitykset. Editorissa videon äänenvoimakkuutta voi säätää, muttei kovin paljoa. Tämän työvaiheen olisi voinut välttää käyttämällä mikrofoneja.
  8. Lisäsin videoon YouTube Editorissa musiikit. Musiikkien valitseminen ei ole vaikeata, jos vain säilyttää listan lupaaviksi havaitsemitaan pätkistä! Kappaleiden nimet kun saattavat olla pelkkiä tiedostonimiä kuten VCK_1101993884_KM. Muutama hyvä bilebiisi pääsi häviämään, kun lisäsin ne ensin videoon ja sitten poistin, enkä löytänyt niitä enää uudelleen!
  9. Esitimme videon tykillä heijastaen Suomi-koulun kevätjuhlassa, Lapset innostuivat lopputuloksesta niin, että halusivat heti katsoa sen uudelleen!

 

Mitä voisi tehdä toisin

Jos aloittaisin nyt alusta, antaisin varmaan lapsille vielä vapaammat kädet ideoinnissa. Videonoviisina en pystynyt kuvittelemaan miten saisimme muutamassa viikossa videon kokoon, jos aihe olisi ollut kovin lennokas ja kaivannut erikoisia lavastejärjestelyjä. Koska luokkahuone oli verraten helppo naamioida uutisstudioksi (emme käyttänet juonnoissa mitään lavasteita tai rekvisiittaa – haastatteluissakin vain vähän), päädyin itse valitsemaan videon aiheen, uutiset. Se oli ehkä hivenen pelkurimaista?

Jos videota tekee koulussa, jossa aikaa ja resursseja olisi käytettävissä enemmän, voisi olla hauskaa suunnitella ja tehdä lavasteet lasten kanssa. Miksei rooliasutkin?

Koska meillä ei ole Suomi-koululla tietokoneita eikä mitään muitakaan digilaitteita, kilpailuvideon kuvaaminen ja editointi jäi kokonaan minulle. Olisi ollut hauskaa antaa lasten kokeille molempia, mutta omaa vakuuttamatonta kameraani varjelin lasten kätösiltä erittäinkin mustasukkaisesti. Editointiakaan ei oikein voi antaa kotiläksyksi!

Jos lapset olisivat osallistuneet editointiin, silloin siihen  olisi pitänyt varata monta viikkoa, sillä minultakin kolmen minuutin videon editointi vei helposti ainakin yhden viikon (vapaaehtois)työtunnit. Pääsin editoinnissa alkukankeuden jälkeen rutiiniin, jonka saavuttaminen lapsiryhmän kanssa veisi tietysti paljon enemmän aikaa.

 

Mitä projekti opetti?

Sain tästä elämäni ensimmäisestä videoprojektista itse irti todella paljon. Suomi 100 -teeman parissa työskentely oli minusta todella antoisaa. Suomalaisina uutisreporttereina lapset puhuivat Suomesta suomeksi suomalaisten kanssa. Pohdimme myös suomalaista instituutiota nimeltä iltauutiset, mutta otimme siihen oman, freesimmän tulokulman. Lasten toivon saaneen itseluottamusta suomen kirjoittajina ja puhujina sekä tietysti esiintymiseen suomeksi.

Ehkä he oppivat videonteosta myös, minkälaisten vaiheiden kautta luovaa projektia voi lähteä toteuttamaan. Ryhmässäni on YouTube-intoilijoita, jotka haaveilevat jonain päivänä omien videoiden tekemisestä. Ehkä he muistavat silloin Suomi-koulutunneilta, että videot kannattaa ensin suunnitella ja harjoitella tarkkaan – ja että editoinnissa voi pistää kreisin vaihteen päälle jos sille päälle osuu!

 

Meidän ryhmältä lähtevät isot kiitokset Suomikoulujen tuki ry:lle tilaisuudesta oppia kaikki tämä. Jos toteutatte vielä lisää koko maailmanlaajuisia projekteja, me olemme heti ekoina mukana!

 

Iltauutisissa tänäängrafiikka on meidän videostamme. Sitä ei saa siis käyttää muihin projekteihin ilman lupaa. 

 

 

 

 

Mainokset

Vastoinkäymisiä ja uuden kouluvuoden suunnittelua

Suomi-kouluvuotta on mukava suunnitella. Viime vuoden suunnitelmiini kuului kirjata blogiin muistiinpanoja kuukausien kuluessa. Valitettavasti elämä ei ollut näistä kunnianhimoisista kaavailuistani samaa mieltä!

Loppusyksystä minulla alkoi hurja sairastelukierre, ja oloni oli todella vetämätön koko kevään. Suomi-kouluryhmääni opetin melkein lukuvuoden loppuun, mutta blogille ei yksinkertaisesti enää liiennyt energiaa. Sairastelun syy selvisi aika dramaattiseenkin tyyliin loppukeväästä, mutta olen onnellinen että syy löytyi! Sairaus on nyt hyvässä hoidossa ja uuteen Suomi-kouluvuoteen on mukava valmistautua, kun energiaa taas on. Pidimme ensimmäisen suunnittelupalaverin viime viikolla, ja tiedossa on meillä aivan säkenöivän huikea lukuvuosi!

Yritän kirjoitella kuulumisia ja tehdä materiaaleja taas tänä vuonna kaikkien halukkaiden käyttöön. Toivotaan, että tästä vuodesta sukeutuu parempi, kuin viime vuodesta! Tosi ihanan ryhmän ainakin olen saamassa, ja työkaveritkin ovat huikean idearikkaita tyyppejä. Erittäin hyvältä siis vaikuttaa!

Terveisin Sveitsistä,
Aino

Hulvaton lämittelyleikki ja anteeksipyyntökirje

Voi kun olisi paljon tänne lisäiltävää! Täytyy ryhdistäytyä vähän ja päivittää useammin.

Tuleeko teille opeille mieleen hauskoja lämmittelyleikkejä Suomi-koulutuntien alkuun? Me kokeilimme tänään yhtä aika hauskaa, toimi todella hienosti 7-10 -vuotiden pienryhmässä. Voisin kuvitella tämän leikin sopivan kaikille 6-vuotiaille ja sitä vanhemmille, kunhan ryhmässä ei ole kovin montaa lasta. Riitapukarit-leikki harjoittaa suullista ilmaisua, adjektiivin komparatiivia, perustelutaitoa sekä luovuutta.

 

RIITAPUKARIT

Jokainen valitsee tilasta yhden esineen ja tuo sen luokan eteen. Lasten suilla puhuvat esineet ajautuvat kiistelemään siitä kuka on kaunein, hyödyllisin, pelottavin, ällöttävin, paras ja kenen isi on vahvin (tai ihan mistä muusta vain!).

Terotin aloittaa: Olen kauniimpi kuin te, koska olen sininen ja kiiltävä ja täynnä eriväristen kynien puruja.

Säkkituoli vastaa: Minä olen kauniimpi kuin te, koska olen punainen ja pyöreä ja minulla on pehmeätä charmia.

Kaikki esineet perustelevat, miksi ovat kauniimpia kuin muut, kunnes rivin viimeinen saa päättää, kenen perustelut olivat vakuuttavimmat. Hän julistaa voittajan esineen, ei lapsen nimellä. Voittajaesine saa olla seuraavan kierroksen tuomari. Aloitetaan uudestaan:

Pyyhekumi: Olen pelottavampi kuin te, koska pystyn pyyhkimään teidät kaikki pois!

 

ANTEEKSIPYYNTÖKIRJE

Jos leikin teemaa halutaan jatkaa kirjoittamalla, voivat esineet kirjoittaa toisilleen anteeksipyyntökirjeet riideltyään. Tämä tehtävä harjoittaa tunnetaitoja, kirjallista ilmaisua sekä niin haluttaessa esimerkiksi kaksoiskonsonantteja.

Hauskan kirjeen voi joko sanella tai lapset voivat keksiä kirjeen sisällön itse. Kiinnitetään huomiota siihen, miten Suomessa kirje aloitetaan ja päätetään (Hei – Terveisin), kaksoiskonsonantteihin ja pitkiin vokaaleihin. Ilmaiseksi tulostettavia kirjepohjia löytyy esimerkiksi täältä. Anteeksipyyntökirje voi olla esimerkiksi tällainen:

Hei lenkkari,
Anteeksi että väitin olevani kauniimpi kuin sinä. Olet upean sininen ja nauhasi sirot ja hienot. Minulle tuli vähän paha mieli riideltyämme. Ollaanko taas kaverit?
Terveisin,
Ystäväsi paperiroskis

Esineet lukevat luokan edessä kirjeensä toisilleen, ja päättävät kirjeiden perusteella, antavatko toisilleen anteeksi!

 

KOMPARATIIVI JA SUPERLATIIVI

 

Riitapukarileikki voi toimia myös hauskana johdatuksena adjektiivien komparatiiveihin ja superlatiiveihin. Vertailumuotojen kielioppia ei ole aivan yksinkertaista oppia ulkoa, mutta Suomi-koulussa voidaan lasten valitsemia esineitä järjestää esimerkiksi seuraaville jatkumoille:

iso – isompi – isoin
pieni – pienempi – pienin
painava – painavampi – painavin
kevyt – kevyempi – kevein
pitkä – pidempi – pisin
lyhyt – lyhyempi – lyhin
hyvä – parempi – paras

Jos kokeilette blogini ideoita joskus Suomi-koulussanne (tai muualla), olisin tosi utelias kuulemaan miten ne teidän ryhmissänne toimivat! Laittakaa siis ihmeessä pientä viestiä kommenttikenttään.

Jos saan tehtyä komparatiivista ja superlatiivista lähiaikoina vielä pienen monisteen, päivitän sen tähän perään ja vinkkaan lisäyksestä blogin Facebook-sivulla.

Palataan pian!

 

 

 

 

Pienet kaksoiskonsonanttitreenit

Sveitsin Suomi-kouluopettajien koulutuspäivät marraskuussa olivat taas aivan huikeat. Saimme paljon inspiraatiota, vinkkejä ja ideoita päiviltä ja tapasimme upeita kollegoja ympäri maata ja naapurimaistakin. Kiitokset kivoista päivistä järjestelyistävastanneelle Geneven Suomi-koululle!

Kielikarhu-kirjojen saavuttua aloimme lukuryhmäni kanssa kirjoittaa enemmän ja tavoitteellisemmin. Huomasin pian, että suomea sujuvasti puhuvakin lapsi voi tehdä paljon virheitä kaksoiskonsonanttien suhteen. Koulutuspäivien inspiroimana hyökkäsinkin pian lukuryhmäläisten kanssa kaksoiskonsonanttien kimppuun.

Tavutimme sanoja ääneen, jolloin kaksoiskonsonantin molemmat konsonantit kuuluvat. Treenailimme tavuttamista jonkin aikaa ja teimme sitten pienen sanelun. Sanelin sanan ensin tavuttamatta ja sitten tavuttaen.

Päätellen siitä, kuinka pyyhekumit viuhuivat tavuttaessani, oppilaat vaikuttivat kuulevan kaksoiskonsonanttisanat eri tavalla riippen siitä, tavutinko sanan vai en. Tavuttaessa kaksoiskonsonantti saattaa kuulua, kun tavuttamatta se jää helposti huomaamatta, vaikka kuinka yrittäisin auttaa ja pitkittää konsonanttiäännettä.

Hyvät treenit, jatkuvat pian!

 

kaksoiskonsonantit-ja-tavutus pdf ja

jpg (molempia saa tulostaa vapaasti)

kaksoiskonsonantit-ja-tavutus-page-001

kaksoiskonsonanttisanelu pdf (vapaaasti tulostettavissa)

Tuntisuunnittelua ja sanastoleikkejä

Yksi Suomi-koulutuntiemme suurimpia haasteita on ajankohta. Lukuryhmän tunnit ovat myöhään viikolla koulupäivän päätteeksi, jolloin lapset ovat toisinaan jo aika väsyneitä, ja meno toisinaan vähän levotonta. Alakoululaisten koulupäivät ovat Sveitsissä ja Ranskassa  melko pitkiä, eikä Suomi-kouluopetus saa olla liian puisevaa tai koulumaista.

Syksyn mittaan viilaamani ja löytämäni tuntirakenne on auttanut minua suunnittelemaan sopivia opetusmenetelmiä väsyneille, mutta oppimisjanoisille 8-10 -vuotiaille. Minun ryhmässäni vaikuttaa parhaiten toimivan suurin piirtein seuraavanlainen aikataulu:

tuntirakenne

Minusta on mukava aloittaa tunti liikkuvalla leikillä, joka saa lapset innolla mukaan herättelemään suomen kielen taitoaan. Sanastoa tai kielioppia harjoittaviin lämmittelyleikkeihin etsin usein ideoita Pinterestistä.  Olen koonnut sinne omia ideatauluja (esim. SK Sanasto, SK Kielioppi, SK Leikit), joita käyn usein vilkuilemassa tuntia suunnitellessani.

Syyskautemme hauskimpia lämmittelyleikkejä ovat olleet eläinbingo luokkahuoneessa, eläinpantomiimi, imperfektipantomiimi (Mitä teit lomalla?), liikeverbipantomiimi, Alias Juior sekä adjektiivitarina. Tasapainottelimme myös muun muassa kehonosalappuja niskassa, polvitaipeessa, nilkan päällä ja niin edelleen matolla ringissä istuen.

Jos tunnin alku on mukava, kokemukseni mukaan se määrittää lupaavan suunnan lopputunnillekin. Yleensä vajaan puolen tunnin leikkimisen jälkeen lapset ovat valmiita istumaan kirjojensa ääreen ja aloittamaan parityöskentelyn Kielikarhujen parissa. Kirjatyöskentelyyn siirtymisestä ei tällä tavalla ole vielä kertaakaan kuulunut napinaa, kun on ensin saatu vähän leikkiä ja irrotella!

Kehonosat

kehonosat pdf (vapaasti tulostettavissa)

Kun pää, olkapää, peppu, polvet varpaat ovat jo tuttua kauraa.

Tämän voisi myös leikata 4 x 4 -kokoon ja pelata bingoa. Bingoa voisi pelata pareittain, jotta lapset voisivat vinkata toisilleen tuntemattomia sanoja. Kortit pitäisi leikata ja jokainen pari liimaisi ne eri järjestykseen omalle bingoalustalleen. Bingokorttien nostaja ei huutaisi sanoja ääneen, vaan näyttäisi ne sormella omasta kehostaan.

kehonosat

Liikeverbit

Jottei sanastoähky iskisi, kannattaa nämä kahden sivun sanat käsitellä kahdella erillisellä koulukerralla.

Käydään ensin läpi tuntemattomat verbit näyttelemällä. Jokainen nostaa vuorollaan verbikortin ja näyttelee sen pantomiimina. Oikein arvannut saa näytellä seuraavana.

liikeverbit pdf 2 sivua (vapaasti tulostettavissa)

slide1

slide2

Leikkimisen iloa!

Kirjastokerta: Kysymyksiä kirjoista, lukuhaaste ja kirjabingo

Minä olen meidän Suomi-koulumme epävirallinen kirjastotäti. Valitsen ja kuljetan Suomi-seuran lahjoituskirjat Helsingistä Sveitsiin, nimikoin ne ja lisään koulun rekisteriin. Kirjastomme ei ole suuren suuri, mutta melkein jo riittävä. Kuvakirjoja ja lasten romaaneita on riittämiin, vain helppolukuisia kirjoja aloitteleville lukijoille tarvitaaan vielä lisää.

Book, Open, Empty, Read, Library, Study

Books, Education, School, Literature

Näen aika paljon vaivaa Suomi-koulun pikku kirjaston eteen. Siksi ilahduin kovasti, kun syksyn ensimmäisellä kirjastokerralla kävi selväksi, että kuten minäkin, koululaisryhmäni kaikki oppilaat rakastavat kirjoja ja lukemista.

Aloitimme koulukerran kirja-aiheisella vaihda puolta jos -leikillä. Valmiiden kysymysteni lisäksi lapset kyselivät toisiltaan kirjoista ja lukumieltymyksistä.

vaihda-puolta-jos-kirjakysymykset pdf

vaihda-puolta-jos-kirjakysymykset-page-001

Kaikki ryhmäläiseni eivät tietenkään ole kovin nopeita suomen lukijoita. Joillekin sarjakuvat ovat juuri sopivaa luettavaa. Onneksi niitäkin on kirjastossamme muutamia, ja sarjiksia voi Suomen-reissuilla hankkia edullisesti divarista.

Seuraavaksi annoin lapsille Pinterestissä bongaamani lukuhaasteen pohjalta tekemäni oman version, jota voi pelata bingona tai kilpailla kuka saa eninten suorituksia ja rasteja:

ainon-lukuhaaste pdf

ainon-lukuhaaste-jpg

Tein vielä yhden kirja-aiheisen tehtävän, kirjabingon. Tätä ei varmaan kannata antaa samanaikaisesti lukuhaasteen kanssa.

ainon-lukubingo pdf ainon-lukubingo

Kun kirjat oli valittu, lapset saivat nimikoiduissa kirjekuorissa mukaansa kysymyksiä kirjasta:

kerro-kirjasta-helpommat-kysymykset pdf

kerro-kirjasta-vaativammat-kysymykset pdf

Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä seuraavalla kirjastokerralla kirjahaastatteluvideoita näiden kysymysten pohjalta. Koska Suomi-seuralta hakee joka vuosi samoja kirjoja moni muukin Suomi-koulu, ajattelin ehdottaa että jakasiimme lasten kirja-arvosteluvideoita esimerkiksi Suomi-koulujen yhteisellä, suljetulla YouTube-kanavalla. Lasten alustava reaktio säkenöivään ideaani oli ”Toi on niin cringe”, joten katsotaan nyt vielä, mitä kysymyksillä ensi kuussa teemme!

Hearts, Valentine, Love, Romance

Kuvat: Pixabay

Materiaalit vapaasti tulostettavissa.

Taaperokerhon metsäretki

18.10.2016

Koululaisryhmän lisäksi minulla on ilo ohjata Suomikoululla 1-3 -vuotiaiden Suomi-kerhoa kerran viikossa.

Pienten Suomi-koulutoimintaa ei alueellamme ollut ennen viime kevättä, jolloin käynnistin yhdessä Suomi-koulumme johtokunnan kanssa kokeilumielessä taaperoille oman kerhon. Kerhosta tuli heti suosittu. Tänä syksynä se liitettiin virallisesti Suomi-kouluryhmien kanssa tasaveroiseksi osaksi Suomi-kouluamme. Mahtava juttu kerta kaikkiaan!

20161018_171343.jpg

Tänään kävimme kerhon kanssa metsäretkellä. Teemme retken kahdesti vuodessa, syksyllä ja keväällä. On tosi mukava retkeillä porukalla ja nähdä, mitä kukin lapsi metsästä löytää ja mikä häntä siellä kiinnostaa. Luonto, raitis ilma ja metsä ovat minulle rakkaita asioita suomalaisuudessa, ja lapsetkin näyttävät nauttivan metsässä seikkailemisesta!

Metsäretken kohokohtia on ilman muuta evästauko. Tänään pidimme sen heti alkuun, kun kohdalle sattui sopivan paksu puunrunko penkiksi. Lasten syödessä eväitään selin minuun hiippailin piilottamaan  metsään kirjeitä metsäneläimiltä. Kirjeet olin sujauttanut isoihin Ikean pakastepusseihin, sillä metsässä oli märkää. Pienimmille eläimet kirjoittivat näin (lisäsin HEIn jälkeen lapsen nimen):

tervetuloa-metsaan-1-2v-pdf Moniste vapaasti tulostettavissa

tervetuloa-metsaan-1-2v

Isommat saivat tällaiset viestit eläimiltä:
tervetuloa-metsaan-3v-pdf Moniste vapaasti tulostettavissa

tervetuloa-metsaan-3v

Minullekin metsän eläimet olivat jättäneet pakastepussikirjeen. Siellä oli sisällä lisää tehtäviä halukkaille:

lisaa-metsatehtavia-1-3v-pdf
lisaa-metsatehtavia

2016-10-18-19.22.22.jpg.jpg
Eväspenkillä

Ennen metsästä lähtöä vedin vielä pienen eläinaiheisen venyttelyhetken. Tuunaan sitä vielä vähän seuraavia kerhokertoja varten, ja jaan sen sitten!
20161018_171343.jpg

20161018_160808.jpg
Hiilillä piirtelyä

20161018_163548.jpg